1.
Nyt, Herra, aamun tullen
tuon nöyrän kiitoksen,
kun viime yönä jälleen
soit levon suloisen.
Myös kaikki rakkaani
taas varjelukseen suljit
ja kanssamme näin kuljit
ja annoit rauhasi.
2.
Taas annoit aamun koittaa,
yön synkän hälvetä,
auringon valon voittaa
ja päivän seljetä.
Suo, että tielläsi
myös tänään vaeltaisin
ja aina noudattaisin,
oi Herra, mieltäsi.
3.
Suo minun hyvin käyttää
nyt uusi päiväni
ja tehtäväni täyttää
suo uskollisesti.
Henkesi hallitkoon,
jos missä täällä toimin,
hän uusin armovoimin
minua hoitakoon.
4.
Kun synnin kiusaukset
minua saartavat
tai tuskat, ahdistukset
sydäntä vaivaavat,
niin seiso turvana.
Pois kaikki huolet annan
ja huomaasi ne kannan,
oi armon Jumala.
5.
Vaaroista, vahingoista
ruumiini varjele
ja sielun vaarat poista.
Suo, etten harhaile.
Oi Herra, suojaasi
taas uskon tieni, työni,
niin päiväni kuin yöni.
Taas anna voimaasi.
6.
Nyt muista rakkaitani
ja hoida armossa.
Myös vihollisiani,
Jumala, armahda.
Maallemme siunaus
ja runsaat lahjat anna,
ne kansallemme kanna,
pois torju turmelus.
7.
Varjele seurakunta
puhtaana sanassa
ja pidä kristikunta
vahvana uskossa.
Oi Herra, huomaasi
nyt sulje isänmaamme
ja koko maailmaamme
luo rauha turvaksi.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Elias Lönnrot 1865. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Saksalainen 1500-luvulta.
542 Nyt, Herra, aamun tullen Kiitoksen annan sulle Elias Lönnrotin (1802-1884) vaikutus ulottui monelle alalle, tutkimusmatkailijasta sanakirjan laatijaan. Virsikirjakomitean puheenjohtajaksi Lönnrot tuli 1863. Hänen osuutensa 1800-luvun virsikirjan uudistuksessa oli mittavampi kuin kenenkään muun. Vielä nykyisessäkin virsikirjassa hänen nimensä on 70 virren alla: runoilijana, suomentajana tai uudistajana. Jo Kantelettaren esipuheessa (1840) Lönnrot oli ottanut kantaa virsikysymykseen, kun hän siinä mainitsi, että kansanlauluihin verrattuina hengellisten virsien "kieli ja ajatukset tavallisesti eivät ole selviä, vaan enemmin tai vähemmin sekavia kumpasetki". Selkeys oli hänen tavoitteenaan. Lönnrotin omat virret ovat "hartaita, koruttomia ja yksinkertaisimmankin sanankuulijan tajuttavia", sanoo hänen elämäkertansa kirjoittaja Aarne Anttila. Nyt, Herra, aamun tullen on mainio aamuvirsi, kristityn kiitos yön levosta ja rukous alkavan päivän vaellusta ajatellen. Omien asioidensa lisäksi hän muistaa tietysti rakkaat omaisensa, mutta hän rukoilee myös vihollistensa puolesta. Hyvin lönnrotilainen on virren isänmaallinen loppu. "Maallemme siunaus / Sä suo, ja onni paras, / Sun runsaat armovaras! / Pois estä turmelus", hän kirjoitti 6. säkeistössä. Viimeinen säkeistö päättyi näin: "Myös esivaltamme / Ja rakas ruhtinaamme, / Niin myöskin koko maamme / Sun huomaas annamme." Esivalta ja rakas ruhtinas vaihtuivat vuoden 1938 virsikirjassa Suomenmaaksi: "Myös, Herra, armossas / Sä siunaa Suomenmaata, / Ja noudattamaan saata / Sen kansa tahtoas." Nykyisessä virsikirjassa on näkökulmaa avarrettu, kun pyydämme: "ja koko maailmaamme luo rauha turvaksi". Juuri niin Lönnrot kirjoittaisi, jos hän nyt eläisi! Tauno Väinölä Sävelmästä lisää virren 10 tarinan yhteydessä. Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.