Virsi 521; Oi ihminen, mieleesi paina
521

Oi ihminen, mieleesi paina

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi ihminen, mieleesi paina:
ei onnea maailma suo.
Ei kestä, ei säily se aina,
se tuskia, huolia tuo.
Siis maailman murhe nyt heitä
ja pakene turhuuden teitä,
käy uskossa Herrasi luo.

2.
Vai Luojaanko turvata voisit
ja palvella mammonaa maan?
Jos toiselle sydämen soisit,
et toista voi seuratakaan.
Oi ihminen, valitse parhain,
tuo sielusi Herralle varhain,
se hänelle tuo kokonaan.

3.
Ei huokaillen tarvitse surra:
”Voi, mistä nyt ruokani saan?”
Jos niukka on leipäsi, murra
se luottaen vain Jumalaan.
Saat kuormia tielläsi kantaa,
vaan Herrasi voimia antaa,
ei hylkää hän puutteessakaan.

4.
Kas lintu ei kylvä, ei niitä,
vaan ruokansa silläkin on.
Voi ihminen oppia siitä.
Hän miksi on oppimaton?
Saat suuretkin pelkosi suistaa,
kun Herramme linnutkin muistaa.
Hän kaikkien auttaja on.

5.
Ei kehrätä voi kedon kukka,
vaan ei ole purppurakaan
niin kaunis kuin nurmien nukka,
kuin lilja on kukkiessaan.
Ei Salomo kunniassansa
niin loistanut istuimellansa
kuin loistavat kukkaset maan.

6.
Kas niillekin Luojamme verhon
niin kauniin ja säihkyvän loi.
Ne nyt ovat riemuna perhon,
vaan huominen surman jo toi.
Siis yksinkö jäisit nyt huoleen?
Jo katsahda Herrasi puoleen,
hän kaikessa siunata voi.

7.
Tee uskossa, toivossa työtä
ja leipäsi rauhassa syö.
Kun Herrasi armo on myötä,
niin murheetta nukkuos yö.
Kun Herralle itsesi annat
ja huolesi hänelle kannat,
on siunattu päiväsi työ.

8.
Pois maalliset surusi suista,
ne Herrasi hoitava on.
Yks vain yli kaiken sä muista:
sun sielusi kuolematon.
Siis käy valtakuntahan Herran,
niin muutkin hän lahjansa kerran
myös sinulle antava on.

Lisää suosikkeihin
Haqvin Spegel 1686. Uud. Johan Olof Wallin 1816. Suom. Carl Gustaf von Essen 1867. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Tanskassa 1569.
Luokitus: Työ

Virren tarina

521 Oi ihminen, mieleesi paina

Oss christna bör tro och besinna (En kristen bör tro och besinna)

Ruotsalaisen runoilijapiispan Haqvin Spegelin (1645-1714) virsiklassikko liittyy Jeesuksen vuorisaarnan siihen jaksoon, joka Raamatussa on saanut otsikokseen Jumalan huolenpito (Matt. 6:25-34). Liikkeelle virsi lähtee Jeesuksen puheen edellisen jakson varoituksen sanoista: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. – Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Virressä sanotaan: ”Oi ihminen, mieleesi paina: / ei onnea maailma suo. / Ei kestä, ei säily se aina, / se tuskia, huolia tuo.”

Virressä nousevat pääosaan kuitenkin lintu, joka ei kylvä eikä niitä, ja kedon kukka, joka ei voi kehrätä. Linnuilla on ruokansa ja kukkasilla vaatteensa eli verhonsa. Luoja pitää niistä huolen. Ne virsi asettaa meille opettajiksi – eikä vain virsi, sillä Jeesuksen opetustahan tämä on.

Vaikealta tällainen virsi voi tuntua. Sen opetus on tässä: ”Tee uskossa, toivossa työtä / ja leipäsi rauhassa syö. / Kun Herrasi armo on myötä, / niin murheetta nukkuos yö. – Pois maalliset surusi suista, / ne Herrasi hoitava on.” Tämän kaiken voikin sanoa niille, joilla on turvattu työpaikka. Entä ne, joilla ei työtä ole tai jotka äkkiä menettävät työpaikkansa? Vanha virsi herättää kysymyksiä, jollaisia virren tekijän mieleen tuskin nousi. Voiko virttä enää pitää ajanmukaisena?

Virrellä on ihan oma sävelmänsä, uniikkisävelmä. Tanskasta meille tullut koruton ja sydämellinen koraali on laulullisesti kiitollinen, sillä se liikkuu suppealla alalla. Aikaisemmin se on meillä ollut muunnettuna kolmijakoiseen rytmiin, mutta on nyt palautettu alkuperäiseen tasajakoiseen muotoonsa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.