Virsi 520; Oi hyvä Jumala
520

Oi hyvä Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi hyvä Jumala
ja lähde siunauksen,
huolehdit heikoista
ja kuulet rukouksen.
Suo usko oikea,
puhtaaksi sydän luo,
ja synnin vaaroja
tielläni välttää suo.

2.
Suo, että uskossa
näin aina vaeltaisin,
eläisin sinussa
ja siunauksen saisin.
Suo uskollisesti
työ kaikki suorittaa,
niin että nimesi
saa siitä kunniaa.

3.
Suo, etten horjuisi
milloinkaan totuudesta,
varjele kieleni
valheesta, turhuudesta.
Kun tulee puhua,
niin anna mieleeni
malttia, taitoa
ja rakkauttasi.

4.
Jos kohtaan vaaroja,
niin epätoivo estä,
suo sinuun turvata
täydestä sydämestä.
Rohkaise kantamaan
vaivaa ja ristiä
ja auta voittamaan
myös paha hyvällä.

5.
Suo minun rakentaa
rauhaa ja oikeutta
ja itse osoittaa
toisille laupeutta.
Kun kaikki, mitä saan,
on sinun lahjaasi,
niin auta antamaan
myös toisten tarpeeksi.

6.
Jos elän vanhaksi,
myös silloin hoida, kanna
ja heikon sauvaksi
kätesi vahva anna.
Suo pääni harmeta
kunniallisesti
ja täytä valolla
elämän ehtooni.

7.
Turvissa armosi
rauhassa täältä lähden.
Lahjoita leposi
Jeesuksen haavain tähden.
Kun ruumiin kätkee maa
ja lepää sieluni,
saan silloin odottaa
kirkasta päivääsi.

8.
Oi Kristus, päälle maan
kun saavut voimassasi,
niin kuolleet haudoistaan
herätät sanallasi.
Suo, että riemuiten
saan kuulla äänesi.
Joukossa pyhien
vie ilojuhlaasi.

Lisää suosikkeihin
Johann Heermann 1630. Ruots. 1684. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1880, 1984. | Sävelmä: Saksassa 1648.
Sama sävelmä: 252
Luokitus: Työ

Virren tarina

520 Oi hyvä Jumala

O Gott, du frommer Gott

Virttä Oi hyvä Jumala ja lähde siunauksen on sanottu Johann Heermannin mestarivirreksi. Hänen virsistään se on myös tunnetuin.

Johann Heermann (1585-1647) oli Martti Lutherin ja Paul Gerhardtin välisen kauden merkittävin saksalainen virsirunoilija. Jo nuorena hän sai runoilijana julkista tunnustusta: 23-vuotiaana hänestä tuli poeta laureatus, kun keisari palkitsi hänet laakeriseppeleellä. Heermann muistetaan kuitenkin nimenomaan kärsimysten miehenä, ”sleesialaisena Jobina”. Sairaus teki vähitellen papinviran hoitamisen hänelle mahdottomaksi, 30-vuotisen sodan kauhujen keskellä hän oli monesti hengenvaarassa, kolme kertaa hän menetti kaiken omaisuutensa…

Oi hyvä Jumala on oivallinen virsi käytännön kristillisyydestä. Se on arkisen asiallinen ja raitis, se ei käytä suuria sanoja eikä vetoa tunteisiin. Siinä pyydetään kaikkea sitä, mikä on kristitylle tarpeen jokapäiväisessä elämässä: oikeaa uskoa ja sydämen puhtautta, uskollisuutta työssä, pysymistä totuudessa, varjeltumista valheesta ja turhista puheista, rohkeutta vaarojen ja vaivan kohtaamisessa, pahan voittamista hyvällä, rauhassa ja ystävyydessä elämistä jokaisen kanssa.

Kun ajattelee tämän virren taustaksi niitä oloja, joissa Heermann joutui elämään, ja niitä koettelemuksia, joita hän sai osakseen, ymmärtää, että virsi liittyy harvinaisen selvästi myös kirjoittajansa omiin kokemuksiin. Siksi se ei jääkään vastakaiutta. Heermann varusti virren otsikolla ”Päivittäinen rukous”, ja se otsikko kelpaa kyllä vieläkin.

Ajatus ulottuu vanhuuden päiviin saakka: ”Jos elän vanhaksi, / myös silloin hoida, kanna / ja heikon sauvaksi / kätesi vahva anna. / Suo pääni harmeta / kunniallisesti / ja täytä valolla / elämän ehtooni.” – Tässä kohdin oli Vanhan virsikirjan (1701) suomennoksessa hauska ilmaisu: ”Aut’ harmaat karvat myös / Tääll’ kunniall’ kantamaan.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.