Virsi 252; Oi Paimen lammasten
252

Oi Paimen lammasten

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Paimen lammasten,
elämän meille annoit,
itsesi uhraten
niin meistä huolta kannoit.
Laumaasi voimalla
nyt vielä varjelet
ja armon sanalla
sielumme ravitset.

2.
Sain kutsun, Herrani,
kaitsemaan lampaitasi,
kun paimenvirkani
sain seurakunnassasi.
Vaan kuinka toimittaa
näin heikko ihminen
voi työtä korkeaa
Herramme Kristuksen?

3.
Vaan koska, Herrani,
teen työtä kutsustasi,
niin vyötä omasi
voimalla taivaastasi.
Palvelijallesi
armosi lahjoita,
suo Pyhä Henkesi
ja taito toimia.

4.
Suo, että etsisin
vain sinun kunniaasi,
laumaasi hoitaisin
kalliisti ostamaasi.
En etsi kiitosta,
en pelkää maailmaa,
kun epäuskosta
pois autan hukkuvaa.

5.
Hengellä vahvista,
kun saarnaan totuuttasi,
synneistä nuhdella
suo sinun voimallasi.
Varjele, Herrani,
niin etten julista
ihmisten mieliksi,
vaan pysyn sanassa.

6.
Kun sanan saarnassa
tuon julki totuutesi,
suo minun puhtaana
se tuoda laumallesi.
Saan kylvää sanaasi
näin peltoon sydänten.
Sinulta, Herrani,
kasvua rukoilen.

7.
Kun muille opettaa
saan taivaan tietä kaitaa,
suo, että vaeltaa
myös paimen sillä taitaa.
Pois torju synnin työ
ja valheet kiusaajan,
niin etten maahan lyö,
nyt mitä rakennan.

8.
Suo, ettei pettäisi
ei kunnia, ei valta.
Tee minut vapaaksi,
pois oman pyyteen alta.
Kasvata osaani
näin, Herra, tyytymään.
Haltuusi, johtoosi
kiittäen aina jään.

9.
Oi Ylipaimen, niin
laumaasi hoida tiellä,
majoihin iäisiin
se että pääsee siellä.
Kun saavut, Herrani,
suo, että minäkin,
paimen ja lampaasi,
myös taivaan perisin.

Lisää suosikkeihin
Jesper Swedberg 1694. Suom. virsikirjaan 1701. | Sävelmä: Saksassa 1648.
Sama sävelmä: 520
Luokitus: Kirkon virka, vihkimys- ja siunaustoimitukset

Virren tarina

252 Oi Paimen lammasten

O gode Herde, du

Pappisvirkaan vihittävän mielessä pyörii monenlaisia asioita. Jesper Swedberg on luultavasti poiminut virteensä niitä melko kattavasti. Ainakin siinä on asiat, joita papiksi vihittävän tai vihityn olisi syytä pohtia ja itselleen rukoilla.

Swedberg oli itse korkeasti oppinut ja monipuolinen kirkonmies. Hän yleni piispaksi asti, mutta joutui sittemmin tehtävästään syrjään. Edistyksellisenä miehenä hänet oli asetettu kirkollisten kirjojen uudistamisen johtohahmoksi, mutta hän osoittautuikin vanhoillisten aikalaistensa mielestä liian edistykselliseksi.

Swedbergin virsi on virsikirjassa osoitettu nimenomaan papin- tai miksei tietysti piispankin vihkimyksessä laulettavaksi. Se, joka jaksaa kaivautua vanhan terminologian ja fraseologian taakse, löytää virrestä asioita, jokaisen papin jokapäiväiseksi aamu- tai iltarukoukseksi. Voi hyvin kuvitella, että Swedberg joutui rikkaan elämänsä aikana painiskelemaan juuri niiden kysymysten kanssa, joita virressä on esillä. Uusien ajatusten pohtija joutuu jatkuvasti kysymään itseltään, ovatko ajatukset papin kutsumuksen mukaista Jumalan sanan saarnaa, vai puhuuko innokas ajattelija omiaan. Virsi tuo väkevästi esille sen taistelun, jota itsenäisesti ajatteleva pappi joutuu itsensä, perinteiden, omantuntonsa, uskonsa, ymmärryksensä Ja Jumalansa kanssa käymään hoitaessaan tehtäväänsä rehellisesti.

Saksalainen koraali on rytmisesti yksinkertainen. Siinä on kuitenkin melodista vetoa, joka sopii hyvin kuljettamaan piispan pitkäksi venähtänyttä rukousta.

Hannu Vapaavuori

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.