Virren tarina
519 On työni, Herra, lahjaasi
Tack, Gud, att också jag får gå
Vuonna 1963 hyväksytty lisävihko toi virsikirjaamme joitakin työhön liittyviä virsiä. Yksi niistä on tämä Nils Bolanderin virsi työnilosta, kuten tekijä sen otsikoi.
Bolander toimi kymmenen vuotta pappina Tukholmassa, ennen kuin hänestä 1950 tuli Lundin tuomiorovasti ja 1958 Lundin hiippakunnan piispa. Piispana hän ennätti olla vain runsaan vuoden – hän kuoli joulukuussa 1959. Bolanderin paimenkirjeen (Herdabrev till Lunds stift) aiheena oli pappina oleminen (Att få vara präst), ja oman leimansa sille antoivat lukuisat runot. Kirjasta otettiin neljä painosta ja se käännettiin tanskaksikin.
Nils Bolander tunnetaan myös virsitutkijana eli hymnologina. Teoksessaan Samfund och sångbok (Yhteisö ja laulukirja) hän tarkastelee Ruotsissa esiintyneitä hengellisiä liikkeitä ja yhteisöjä sekä niiden laulukirjoja.
Bolanderin runokokoelmat saivat paljon lukijoita, mutta virsirunoilijana hän ei menestynyt. Ruotsin virsikirjassa on vain yksi hänen virtensä. Se ei ole meidän virsikirjaamme tullut On työni, Herra, lahjaasi, joka sisältyi Ruotsin vuoden 1936 virsikirjaehdotukseen; siitä suomalainen komitea sen löysikin. Se sisältyi 15 muun virren ohessa myös Bolanderin kokoelmaan Psalm och svärd (Virsi ja miekka). Virren suomensi Jaakko Haavio, nykyiseen virsikirjaan sitä on uudistanut Niilo Rauhala
Ruotsin kirkolliskokous ei siis kelpuuttanut virttä On työni, Herra, lahjaasi virsikirjaan. Syyksi siihen Jaakko Haavio on arvellut tehdasympäristön hyvinkin realistista kuvausta. Suomessa oltiin ennakkoluulottomampia, joskin virren sanontoja on suomennoksessa miedonnettu. Haavio jatkaa: "Virren sanoma tuntuu nyttemmin aivan luonnolliselta. Miten toisin voisi ollakaan, onhan meidän Herramme kaikkialla siellä missä ihminen työskentelee, väsyy ja kärsii. Hänen läsnäolonsa on sielumme virvoitus."
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.