Virsi 459; Taivaat kaikki valtiaansa
459

Taivaat kaikki valtiaansa

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Taivaat kaikki valtiaansa,
kuninkaansa
kuuluttavat kunniaa.
Luomakunta ihmeinensä,
tähtinensä
Luojan töitä ilmoittaa.

2.
Herran kasvoin kirkkautta,
valkeutta
kertoo päivä, tähtivyö.
Valtaa Herran määrätöntä,
ääretöntä
ylistelee yölle yö.

3.
Luomisihmeet ihanimmat,
valtavimmat
heijastavat luojaansa.
Tähtitarhat riemuitsevat,
tottelevat
Herran luomistahtoa.

4.
Jos siis Luojan viisautta,
rakkautta
tahdot tarkoin tutkia,
nosta katse avaralle,
korkealle,
tutki luomistekoja.

5.
Herran laki horjumaton,
muuttumaton
sieluamme virvoittaa.
Herran sana voimallinen,
turvallinen
viisauden lahjoittaa.

6.
Herran käskyt silmiämme,
sydäntämme
valaisevat kirkkaina.
Herran pelko puhtaampana,
kalliimpana
pysyy kultaa puhtainta.

7.
Käymään käskyjesi teitä
auta meitä
lapsiasi, Jumala.
Älä muista syntejämme,
erheitämme.
Herra, meitä armahda!

8.
Kiitos olkoon Jumalalle,
antajalle
rauhan, riemun, autuuden.
Hän on meidän päästäjämme
synneistämme,
alta kaiken orjuuden.

Lisää suosikkeihin
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut Legat Lindström 1858. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Karl Johan Moring 1863.
Sama sävelmä: 422
Luokitus: Jumalan luomistyö

Virren tarina

459 Taivaat kaikki valtiaansa

Himlars rymd sin Konung ärar

Tämä J. L. Runebergin (1804-1877) virsistä ehkä vaikuttavin pohjautuu psalmiin 19: "Jumala ilmoittaa itsensä". Psalmin tavoin se jakaantuu kahteen osaan: alkuosan sisältönä on: "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa", loppuosan aiheena taas "Herran sana voimallinen".

Virsi tuli lyhentämättömänä virsikirjaan 1886, mutta puoli vuosisataa myöhemmin siitä jätettiin pois kaksi säkeistöä auringosta, joka "nousee kuin sulhanen hääteltastaan, kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa" (Ps. 19:6). Alkuperäisen 5. säkeistön vanha suomennos ei tosin anna täyttä käsitystä Runebergin tekstin loistokkuudesta: "Niin kuin ylkä, iloisesti, / riemuisesti / päivän kirkas kuningas / käypi ylös siintävälle / vahvuudelle, / ain' on yhtä loistokas."

Ajat sitten vanhentunut on psalminlaulajan käsitys maailmasta: aurinko kiertää maata ja painuu illalla väsyneenä lepäämään. Järjen ääntä kuunnellen tämä maailmankuvan vääristymä on siis virrestä poistettu. Mutta samalla on siltä osin kadotettu kosketus Raamatun runouteen. – Suomenruotsalaisessa virsikirjassa ei tätä 'raamatullisuutta' ole pelätty eikä Runebergin runoa silvottu.

Virsi noudattaa psalmin sisältöä, mutta siinä kuuluvat myös runoilijan persoonalliset äänenpainot. Runeberg oli luonnon ystävä, jolle "luomisihmeet ihanimmat, valtavimmat heijastavat luojaansa". Ja hän ylisti Raamatun sanaa verrattomaksi aarteeksi (virsi 183). Sama korostus on tässäkin virressä: "Herran sana voimallinen, turvallinen viisauden lahjoittaa. Herran käskyt silmiämme, sydäntämme valaisevat kirkkaina."

Sananmukaisesti käännettynä äskeinen virke kuuluu: "Herran pelko puhdistaa sydämet, jalokivet eivät kaunista ihmistä niin kuin se." – Mitä K. S. Laurila aikoinaan sanoikaan erään Runebergin toisen virren yhteydessä: "alkutekstin paras mehu ja ydin" on suomennettaessa hävinnyt.

Virren riemuitsevan sävelmän luonut Karl Johan Moring (1832-1868) toimi laulunopettajana ja useiden kuorojen johtajana Helsingissä. Hän oli kuollessaan vasta 35-vuotias.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.