1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.
2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.
3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan.
4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.
5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697.
Virsi palautuu arkkiveisulehtiseen "Caxi Jumalista ja Hengellistä Wirttä" (1734), josta 1700-luvulta tunnetaan kymmenen painosta. Toinen sen virsistä puhuu "lohdutuksesta tämän maailman surua ja vainoa vastaan" ja alkaa sanoilla "Ann' Herran haldun Elos". Sittemmin se sisältyi vuonna 1854 ilmestyneeseen 14 laulun kokoelmaan Hengellisiä Wirsiä, josta virsikirjakomitea sen kaiketi löysi. Carl Gustaf von Essen rakensi sen pohjalta viisisäkeistöisen tiivistelmän, joka Elias Lönnrotin edelleen viimeistelemänä tuli vuoden 1886 virsikirjaan.
Alkuperäisen arkkiveisun sanamuodosta ei virressä ole paljonkaan jäljellä. Jonkin siitä poikkeavan yksityiskohdan juurille voi päästä. Niinpä säepari "Ennen kuin luuletkaan / hän ehtii auttamaan" näyttäisi lainatun Paul Gerhardtin virrestä "Herralle tiesi anna" (379), josta muuten vain pieni osa on suomennettuna virsikirjassamme. Kummankin puheena olevan virren pohjana on sama psalminjae: ”Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen” (Ps. 37:5).
Arkkiveisussa oli 12 säkeistöä, joiden alkukirjaimista muodostuu akrostikon eli niihin on piilotettu kirjoittajan nimi: Andreas Oilen. Virren alkuperäiseksi tekijäksi osoittautuu siten pappismies Andreas Oilenius (k. 1722). Hän toimi pitäjänapulaisena Paimiossa vuodesta 1698, siis myös isonvihan venäläismiehityksen aikoina. Oilenius itse ei virttään voinut julkaista, sillä Suomessa ei isonvihan aikana ollut yhtään kirjapainoa.
”Kaikissa vaiheissa on Herra turvana”, sanotaan virressä nyt. Siinä kohdin von Essen kirjoitti: ”Hän meitä pelastaa / kaikesta vaarasta”, ja sama ajatus säilyi niin Lönnrotilla kuin vielä vuoden 1938 virsikirjassa. Viimeksi mainitun mukaan veisasimme: ”Kaikissa vaaroissa / hän ompi suojana.” Isonvihan ankarat ajat ovat näiden vakuuttavien sanojen taustana.
Virren sävelmä on painettuna Hollannissa Symon Cockin kokoelmassa 1539. Sen pohjoismainen toisinto esiintyy käsinkirjoitetussa Kangasalan koraalikirjassa 1624 ja painettuna Ruotsin koraalikirjassa 1697, mistä se tuli myös Suomen ensimmäiseen virsisävelmistöön Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja 1702. Siinä se liittyi virteen "Sydämest' muistaa mahdan" (VVk 349, nyk. virsikirjan 399 "Taas armon kyllyydestä", jolla on toinen sävelmä).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.