Virsi 358; Immanuel, mun valoni
358

Immanuel, mun valoni

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Immanuel, mun valoni
ja ystäväni, iloni,
nyt köyhään, kuivaan sieluuni
vuodata verenkasteesi.
Ah riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

2.
Sä tule, Herra, luokseni,
niin etten janoon nääntyisi.
Jo alan aivan vaipua
ja voimat alkaa loppua.
Ah riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

3.
En pyydä muuta iloa
kuin antaa tahdot armossa.
Suo minun olla, Herrani,
uskossa luona ristisi.
Ah riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

4.
Jo saavu, Jeesus, auttamaan,
sanaasi saata uskomaan.
Suo, että kallis siemen sen
juurtuisi peltoon sydämen.
Ah riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

Lisää suosikkeihin
Anders Odhelius 1743. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1891. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Sortavalasta.
Sama sävelmä: 121
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

358 Immanuel, mun valoni

O min vän, Immanuel (Ack! hur länge skall dock jag)

"Tule sellaisena kuin olet" oli herrnhutilaisuuden perustajan kreivi Zinzendorfin kuuluisa kutsulause. Sen kaiku kuuluu Siionin virsissäkin, jotka merkittävältä osin pohjautuvat Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten lauluihin. Tämä turvallinen tieto takaa niistä heijastuvan syvän ilon. Anders Odheliuksen se sai kirjoittamaan (Malmivaaran version mukaan): "Suurimmaks' ilokseni / Sen, Jeesus, kuulla saan, / Ettet sä sydämeni / Pahuutta katsokaan, / Vaan että armostasi / Sun hoitoos otat sen / Ja lunastamastasi / Ain' pidät murehen." (SV 1893:60.) Tämä turvallinen ilo hallitsee hänen virttään Immanuel, mun valoni.

Virren kirjoittaja Anders Odhelius (1718-1773) oli sama mies, jonka Ruotsin kirjallisuuden historia tuntee nimellä Anders Odel. Nuori ylioppilas oli jo saanut nimeä runoilijana tullessaan kosketuksiin Tukholman herrnhutilaisten kanssa. Hän loitontui heistä sittemmin, mutta Siionin virsissä hänen runoilijanäänensä jäi kaikumaan – nimenomaan Suomessa. Ruotsissa hänen virsiään tuskin enää tunnetaan.

Virsikirjassa on – lähellä toisiaan – kaksi muutakin Siionin virsistä saatua Anders Odheliuksen virttä. Niistä tutuin on ”Koska valaissee kointähtönen” (361). Toinen on ”Vaivaisten turva ainoa” (359). Yhdistävänä kuvana niissä on valo; tässä virressä veisaaja puhuttelee Jeesusta valonaan, ystävänään ja ilonaan. Immanuel on nimi, joka joulun profetian (Jesaja 7:14) mukaan kuuluu Jeesukselle (ks. virsi 20). Se merkitsee ”meidän kanssamme on Jumala”.

Virsikirjassa tähän virteen – samoin kuin helluntaivirteen 121 ”Mua, Pyhä Henki, pyhitä” – on liitetty Sortavalasta muistiin merkitty, virren sisältöä mietiskelemään auttava sävelmä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.