Virsi 359; Vaivaisten turva ainoa
359

Vaivaisten turva ainoa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Vaivaisten turva ainoa,
taas kutsut syntisiä,
luoksesi pyydät kaikkia
työn alla nääntyviä.
Sä särjettyjä virvoitat
ja raskautettuja,
leposi heille lahjoitat
ja autat vaivattuja.

2.
Voimaton olen, kylmennyt,
unohdan usein sinut.
Voi, jospa sanallasi nyt
ruokkisit, Herra, minut.
Puhtaaksi pese synnistä,
suo valo sokealle,
itseesi minut yhdistä,
etten jää synnin alle.

3.
Minua kutsu, houkuta
ja etsi, nosta, kanna,
etsimään minut taivuta,
tie luokses löytää anna.
Näin ahdistakoon hätäni
turviisi, Vapahtaja,
ja olkoon sydämessäni
sinulle aina maja.

4.
Käyn eteen armoistuimen
murheella, alla vaivan,
luoksesi tulla rohkenen
näin syntisenä aivan.
Mun raadollinen sieluni
on sairas kuoloon asti.
Mun suuret, syvät haavani
sä sido laupiaasti.

5.
Virvoitus suurin, Herrani,
on armopöydässäsi.
Pois huuhdo kaikki syntini
pyhällä verelläsi.
Suo, että pysyn uskossa
ja hengen köyhyydessä,
synnistä anna luopua,
pysyä nöyryydessä.

6.
Mieleeni aina johdata:
vain tuhkaa olen minä
ja täynnä uskottomuutta,
vaan uskollinen sinä.
Eteesi, pyhin Herrani,
saan tällaisena tulla.
Kun sinä olet aarteeni,
on rauha vaivatulla.

Lisää suosikkeihin
Anders Odhelius 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

359 Vaivaisten turva ainoa

Arma själars enda tröst!

Virsikirjassamme on kolme ruotsalaisen Anders Odheliuksen (1718-1773) virttä. Vaivaisten turva ainoa on hänen ehtoollisvirtensä. Kun vertaa sitä hänen kahteen muuhun virteensä 358 ja 361, huomaa selvän sukulaisuuden. Kaikki ne ovat armoa ikävöivän syntisen puhetta Vapahtajalle. Runoilijan omakohtaiset äänenpainot ovat niissä vaistottavissa. Yhdistävä kuva on valo – tässä virressä se esiintyy säkeessä ”suo valo sokealle”. Tässä kuvattu ihminen on vanhassa synnintunnustuksessa mainittu vaivainen syntinen. Häntä siis sanotaan sokeaksi, hän on voimaton ja kylmennyt, hänen raadollinen sielunsa on ”sairas kuoloon asti”. Vain tuhkaa hän on ja täynnä uskottomuutta.

Odhelius käyttää erinomaisen vahvaa kieltä kuvatessaan ihmistä, joka lähestyy Vapahtajaansa – tai paremminkin: jota Vapahtaja lähestyy ja kutsuu armopöytäänsä. Mutta tämä ihminen on myös kuullut kehotuksen ”Tule sellaisena kuin olet”. Se oli herrnhutilaisuuden perustajan kreivi N. L. von Zinzendorfin käyttämä kutsulause, joka on saanut ”herätysten historiassa kauas kantavan kaiun” (Ilmari Salomies). Virsi Vaivaisten turva ainoa on nuoren Odheliuksen vastaus siihen. ”Eteesi, pyhin Herrani, saan tällaisena tulla”, hän voi turvallisesti sanoa, sillä hän tietää: ”Kun sinä olet aarteeni, on rauha vaivatulla”.

Virren sävelmä on suomalainen kansantoisinto Eurajoelta. Sen alkujuuri on saksalainen koraali 188.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.