Virsi 357; Saavu, Jeesus, suuri armontuoja
357

Saavu, Jeesus, suuri armontuoja

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Saavu, Jeesus, suuri armontuoja,
luonasi on lohdutus ja suoja.
Paimen parahin,
taivaan rauha sydämeeni anna.

2.
Viha, vaino riehuu kaikkialla,
pelkään niin kuin peura nuolten alla,
helle näännyttää.
Rauhaa ei voi löytää muukalainen.

3.
Murheen pilvet toisiansa ajaa,
kuu on vuoroin täysi, vuoroin vajaa,
sydän häilyy näin.
Kesken en saa toivoani heittää!

4.
Arkana kun heikko usko horjuu,
kaikki muut kun minut luotaan torjuu,
vierelleni jää!
Minut kätke haavojesi suojaan.

5.
Herra, katso, sammumaan käy usko,
sytytä taas armon aamurusko.
Lamppuun suitsevaan
uutta tulta Henkesi voi antaa.

6.
Saavu, Jeesus, paimenkäsi anna,
olallesi nosta, kotiin kanna.
Pysy luonani.
Verelläsi synneistäni päästä.

Lisää suosikkeihin
Benjamin Szönyi 1762. Uud. Sándor Payr. Suom. Paavo Viljanen 1935. Uud. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. Uudelleen suom. Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Böömissä 1541.
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

357 Saavu, Jeesus, suuri armontuoja

Jövel, Jézus, lelkem hő szerelme

Ajatus unkarilaisten virsien suomentamisesta alkoi toteutua, kun keväällä 1935 Suomessa oleskellut rovasti, myöhempi piispa Zoltán Túróczy lähetti uutta virsikirjaa valmistelevalle komitealle joitakin unkarilaisia virsiä ja niistä tekemänsä suorasanaiset suomennokset. Virsikirjakomitean puheenjohtaja Aukusti Oravala sitten "puki niitä virren muotoon".

Neljä niistä Unkarin luterilaisen kirkon viidestä virrestä, jotka näin saatiin vuoden 1938 virsikirjaan, on edelleen nykyisessä virsikirjassa. Kaksi näistä silloin unkarin kielestä suomennetuista virsistä on alun perin saksalaisia (nykyiset 179 ja 353), mutta toiset kaksi ovat alkuperäisiä unkarilaisia (toinen on virsi 280 ”Älä vaadi, Jumala”).

Toinen silloin virsikirjaan tullut aito unkarilainen virsi on tämä Saavu, Jeesus, suuri armontuoja. Nykyiseen virsikirjaan sen on uudelleen suomentanut Anna-Maija Raittila suoraan unkarista. Mukana on nyt myös aikaisemmin puuttunut kolmas säkeistö.

Virren runoilija oli reformoidun kirkon pappi Benjamin Szönyi (1717-1794). Virressä kuvattu "murheiden maailma saa selityksensä osittain hänen kirkkonsa, osittain hänen oman elämänsä kokemuksista" (Aarni Voipio). Katolisessa ympäristössä vaikeuksia kyllä riitti. Mutta oli tällä musiikin ja runouden ystävällä iloisiakin kokemuksia. Niihin kuului hänen 1762 julkaisemansa, suuren suosion saanut virsikirja "Pyhien viulu".

Virren sävelmä, niin unkarilaiseksi kuin sen miellämmekin, on böömiläistä alkuperää. Böömistä se tunnetaan jo 1500-luvulta.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.