1.
Kristityn ilman ristiä
ei Herra olla anna.
Siis suostu siihen nöyränä
ja ristiäsi kanna.
Hän lapsiaan rakkaimpiaan
vie usein alle vaivan,
lyö ankarimmin aivan.
2.
Ei kristittyä ristittä
milloinkaan tänne luotu.
Se minkä saat nyt kärsiä,
on parhaaksesi suotu.
Ei Jumala voi sinua
kurittaa vihassansa
vaan rakkaudessansa.
3.
Kristitty ilman ristiä
ei rukoukseen taivu.
Siis ristin alla köyhänä
Jeesuksen eteen vaivu.
Ja Jumala on siunaava
sen ristin, minkä antaa.
Saat voiman sitä kantaa.
4.
Kristitty ilman ristiä
ei pysy valvehella,
vaan uneen synti pettävä
taas alkaa vaivutella.
Ah, kiusoissa ja vaivoissa
karkaise uskoani,
oi Jeesus, auttajani.
5.
Et ristittä suo minunkaan
vaeltaa tiellä taivaan.
Se auta, Jeesus, kantamaan
ja tyytymään myös vaivaan.
Jos kärsinkin, niin kuitenkin
kanssani tiellä kuljet,
elävään toivoon suljet.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Sirkku Rintamäki ja Mikko Helenius (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
David Nerreter 1701. Suom. August Ahlqvist 1866. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.
Evankeliumit kertovat, miten Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" (Mark. 8:34). Luukkaan evankeliumin mukaan ilmaisu on vielä painokkaampi: ". . .ottakoon joka päivä ristinsä. . ." (Luuk. 9:23). Tämän Jeesus sanoi kaikille.
Jeesuksen sana kristityn rististä sai aikoinaan David Nerreterin kirjoittamaan virren Kristityn ilman ristiä ei Herra olla anna. Nürnbergissä syntynyt David Nerreter (1649-1726) opiskeli maisteriksi Königsbergin yliopistossa. Niihin aikoihin hän myös teki matkan Tukholmaan ja Narvaan. Pappisurallaan Nerreter yleni lopuksi Taka-Pommerin pääsuperintendentiksi (se vastaa meidän oloihimme verrattuna piispan virkaa). Virsirunoilijana hänet tunnetaan nimenomaan tämän virren tekijänä.
Virsi sisältää lohdullisen opin kärsimyksen välttämättömyydestä ja siunauksesta kristityn elämässä. Lähtökohtana on se, että kristittyä ilman ristiä ei kerta kaikkiaan ole "milloinkaan tänne luotu". Risti opettaa rukoilemaan. Risti herättää ja auttaa valvomaan. Se myös opettaa vihaamaan syntiä – se säkeistö ei kuitenkaan ole mukana suomennoksessa. Virsi päättyy rukoukseen. Siinä veisaaja oman ristinsä painoa ja tarpeellisuutta ajatellen pyytää: "Se auta, Jeesus, kantamaan ja tyytymään myös vaivaan."
Raumalta peräisin oleva sävelmä yhdistää virren herkkään suomalaiseen rukousvirteen 286 ”Ah armon Herra suloinen”.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.