Virsi 346; Mä huudan, Kristus, sinua
346

Mä huudan, Kristus, sinua

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Mä huudan, Kristus, sinua
nyt ahdistuksissani.
Mun uskoani vahvista,
mua auta tuskassani.
Mun turvata suo hyvyytees,
sä armoinen oot aivan
myös alla vaivan.
Mua johda totuutees
ja hoida tiellä taivaan.

2.
Myös vahvan toivon tahtoisin,
sen sinä vain voit antaa.
Niin pettymyksen, pilkankin
toivossa jaksan kantaa.
Kun täytyy käydä kuolemaan
tie oudoin, yksinäisin,
suo, että jäisin
vain Isään luottamaan,
vain häntä ylistäisin.

3.
Suo vihollista rakastaa
täydestä sydämestä.
Jos armoa en itse saa,
en hetkeäkään kestä.
Luo minuun uutta elämää
ja sanan leipää taita,
kun tie on kaita,
kun puute yllättää
ja kuljen korpimaita.

4.
Jos nykyisyyteen ihastun
tai jos sen tuskaan näännyn,
niin kutsuusi taas havahdun,
taas askeliisi käännyn.
Vain sinä kestävyyden suot.
Jos yönkin halki käytät,
päämäärän näytät.
Uudeksi kaiken luot
ja toivon viimein täytät.

5.
Ei kestä tämä maailma,
se rauhaa vailla horjuu,
se valheissaan on hukkuva,
kun Kristuksen se torjuu.
Armoosi, Herra, turvaan vain
ja kuulen voimakkaina
sanasi aina.
Ne kerran kuulla sain,
taas sieluuni ne paina.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Mahd. Johann Agricola n. 1526. Ruots. 1562. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1526.
Sama sävelmä: 260
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

346 Mä huudan, Kristus, sinua

Ich ruf’ zu dir, Herr Jesu Christ

Virsikirjassamme on tekstejä, joiden tekijästä ei enää näyttäisi olevan tietoa, vaikka vielä edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa olikin. Ei se tieto mihinkään ole kadonnut, se vain on ollut (ja on) epävarma, pelkkä otaksuma. Tällainen tieto olisi voitu säilyttääkin ja nimen perässä sulkeissa olevalla kysymysmerkillä (?) osoittaa, että ollaan arvelujen pohjalla.

Saksalaisen Johann Agricolan (1492 tai 1494-1566) on arveltu kirjoittaneen virren Mä huudan, Kristus, sinua. Hän oli Lutherin oppilas ja ystävä, mutta ajautui myöhemmin jopa tämän vastustajaksi ns. antinomistisessa riidassa. Antinomistit väheksyvät lakia tai peräti hylkäävät sen, ja tämä Agricola oli sitä mieltä, että laki kuului oikeussaliin, mutta ei saarnatuoliin. Hän oli lahjakas mies, josta aikanaan tuli Brandenburgin ylisuperintendentti (piispa). Toisaalta häntä luonnehditaan turhamaiseksi ja kunnianhimoiseksi.

Virtemme kuitenkin todistaa kirjoittajastaan aivan muuta – mutta ehkä se siis ei olekaan Johann Agricolan käsialaa…

Saksalainen sävelmä on kuulunut tähän virteen alusta alkaen.

Tämän virren sisällön ja sanoman tutkisteluun voi muuten saada johdattajaksi itsensä Johann Sebastian Bachin. Hänen noin 200 kirkkokantaatistaan kymmenkunta on sellaisia, joiden yksinomaisena tekstinä on jokin virsi. Kantaatti nro 177 Ich ruf zu dir, Herr Jesu Christ on sävelletty tämän virren tekstiin. Kysymyksessä on läpisävelletty teos, jossa jokainen säkeistö on itsenäinen osa kokonaisuudesta. Ensimmäinen säkeistö on sävelletty kuorolle, toinen säkeistö muodostaa alttoaarian, kolmas taas sopraano- ja neljäs tenoriaarian. Viimeisessä säkeistössä, loppukuorona, kuullaan vihdoin virren oma koraali, hiukan toisenlaisena kuin se on virsikirjassa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.