Virsi 340; Herrasta veisaa kieleni
§
340

Herrasta veisaa kieleni

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Herrasta veisaa kieleni,
ylistää armoansa,
ei unohtaa voi sieluni
hyviä tekojansa.
Kun etsin, niin hän vastasi,
ja nöyrät kiitosvirttäni
iloiten kuuntelevat.

2.
Ne jotka Herraa etsivät,
löytävät lohdutuksen,
ja jotka häntä pelkäävät,
ne saavat varjeluksen.
Ja ahdingonkin aikana
on heillä rauhaa, iloa,
kun Herra heitä hoitaa.

3.
Kasvoihin Herran katsokaa,
ne loistaa suloisesti,
ja hyvyyttänsä maistakaa,
se vuotaa iäisesti.
On autuas se ihminen,
ken elää Herraan turvaten.
Ei mitään silloin puutu.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi