1.
Hyvä on Herra, hyvä on Herra,
riemuitkaamme siitä.
Lahjat on Herran, muista sielu niitä,
muista sielu niitä.
Hyvä on kiittää, sieluni, siis kiitä.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
2.
Veisatkaa vuoroin, veisatkaa vuoroin
kanteleitten kanssa
nyt yhteen ääneen hänen kiitostansa,
hänen kiitostansa.
Hän viisas on ja suuri voimassansa.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
3.
Pilvistä taivaan, pilvistä taivaan
poudan polttamille
pelloille virtaa vettä janoisille,
vettä janoisille,
taas ruoho nousee vuorilaitumille.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
4.
Hän luoduillensa, hän luoduillensa
tarpeet aina tuottaa,
elävät kaikki syöttää hän ja juottaa,
syöttää hän ja juottaa,
kaarneenkin poika hoivaajaansa luottaa.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
5.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa,
hän on yksin hyvä,
elämän lähde ihmeellisen syvä,
ihmeellisen syvä.
Hänestä vuotaa riemu enentyvä.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
6.
Oi Jeesus Kristus, oi Jeesus Kristus,
rauha meille anna,
kaikille kaipaaville armo kanna,
kaipaaville kanna
yhdessä huutaaksemme: Hoosianna!
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Saksalainen 1565. Ruots. 1611. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880. | Sävelmä: Antonio Scandello 1568.
"Suomalaisten on syytä muistaa häntä meidän kirkoissamme paljon lauletun virren 'Hyvä on Herra' säveltäjänä." Näin kirjoitti aikoinaan Heikki Klemetti Musiikin historiassaan Antonio Scandellosta (1517-1580), joka oli "eräs 1500-luvun italialaisten säveltäjien suuresta joukosta ja muuten ensimmäinen niitä italialaisia kapellimestareita, joita pian alkoi virrata kaikkeen maailmaan". Scandello toimi pitkään Saksin vaaliruhtinaan hovikapellimestarina Dresdenissä.
Hänen omia soittimiaan olivat puhaltimet (pasuuna, sinkki); ihmekö siis, että koraali Hyvä on Herra tuntuu sopivan hyvin puhallinorkesterin soitettavaksi!
Tuntemattomaksi jääneen runoilijan virsiperustuu psalmin 147 alkuosaan. Se ilmestyi 1568 varustettuna Scandellon neliäänisin nuotein. (Saksassa sitä ei kuitenkaan hänen sävelmällään lauleta.)
Virsi kutsuu kiittämään Jumalaa – sitä suorastaan pitää koossa kehotus "Kiittäkää Herraa", joka kertosäkeen tapaan päättää jokaisen säkeistön. Helppo on muuten myös tavalla tai toisella toteuttaa toisen säkeistön kehotus: "Veisatkaa vuoroin!"
Virren keskuksena olevat 3. ja 4. säkeistö antavat sisältöä virren alkusanoille eli otsikolle Hyvä on Herra. Herran hyvyys ilmenee siinä, miten hän huolehtii luoduistaan. Tämän perustelun jälkeen ylistys nousee täyteen voimaansa, sillä "hän on yksin hyvä, elämän lähde ihmeellisen syvä". "Hänestä vuotaa riemu enentyvä." Tämä viittaa selvästi Kristukseen, jossa Jumalan armollinen hyvyys on ilmoitettu, ja virsi päättyykin Jeesukselle Kristukselle osoitettuun armon ja rauhan pyyntöön.
Uusi raamatunkäännös valmistui joitakin vuosia myöhemmin kuin uusi virsikirja, joka paikka paikoin on vähän kuin ajastaan jäljessä. Niinpä kun Raamatussa kaarne on saanut tutumman nimensä korppi (Ps. 147:9), tässä virressä yhä "kaarneenkin poika hoivaajaansa luottaa".
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.