1.
Valo syttyi, Jeesus syntyi,
enkeli sen tiedon toi.
Mahtavasti maahan asti
taivaan joukon kiitos soi.
Miksi siitä en nyt kiitä,
miksi riemuita en voi?
2.
Ihmetellen, tutkistellen
äidin sydän riemuitsee.
Messiasta, toivon lasta,
Simeonkin syleilee.
Miksi mulla, miksi sulla
sydän yhä kylmenee?
3.
Valvovilla paimenilla
nyt on kiire seimen luo.
Lapsoselle pienoiselle
kiitoksen he hartaan tuo.
Miksen juokse seimen luokse,
miksen kiiruhda kuin nuo?
4.
Syttyi tähti, kohta lähti
matkaan viisaat itämaan
etsiskellen, tiedustellen
synnyinpaikkaa kuninkaan.
Miksen sinne lähde, minne
lähtivät he kulkemaan?
5.
Jumalaansa, auttajaansa,
seimeen äiti kapaloi.
Tällaisille syntisille
koitti siinä aamunkoi.
Siitä sulle, siitä mulle
joulu taaskin sanan toi.
6.
Juuri meille kylmenneille
Jeesus avun tuonut on.
Kiitä, kiitä Herraa siitä,
toivon saa nyt toivoton.
Nyt on sulla, nyt on mulla
riemujuhla verraton.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Wilhelmi Malmivaara 1898. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Keskiajalta / Ruotsissa 1697.
Hengellisen kuukauslehden joulunumerossa 1898 lehden toimittaja Wilhelmi Malmivaara julkaisi pääkirjoituksen paikalla runonsa ”Jouluna”, joka alkoi sanoilla ”Joulu joutui, Jeesus syntyi”. Uudistamiinsa Siionin virsiin hän ei sitä vielä kelpuuttanut; tähän heränneiden veisuukirjaan se liitettiin vasta 1938. Samana vuonna hyväksytty uusi virsikirja toi sen kaiken kansan käyttöön; siinä samoin kuin virsikirjan lisävihkoehdotuksessa 1923 virren alkusanat olivat samat kuin nytkin: Valo syttyi, Jeesus syntyi. Alkuperäisistä säkeistöistä yksi oli jätetty pois.
Virsi siirtää meidät keskelle ensimmäisen joulun tapahtumia. Kuin kuvaelmana saamme katseltavaksemme sen, mitä evankeliumit niistä kertovat. Näemme Jeesuksen äidin Marian ihmettelevän ilon, kun hän kapaloi lastaan – ”Jumalaansa, auttajaansa”. Näemme enkelit ilmoittamassa Vapahtajan syntymästä paimenille ja nämä rientämässä seimen lapsen luo. Näemme tähteä seuraavat itämaan viisaat etsimässä vastasyntyneen kuninkaan synnyinpaikkaa ja vielä vanhan Simeoninkin sylissään toivon lapsi, Messias.
Mukana ovat myös kuvaelman katsojat, virren ”sinä” ja ”minä”, joihin veisaajan on helppo samastua. Nämä huomaavat olevansa aivan ulkopuolisia, joita ei sen paremmin paimenten kuin tietäjienkään ilo ja innostus tunnu koskettavan. ”Mutta joulukuvaelma tekee tehtävänsä”, uskoo Jaakko Haavio tarkastellessaan Malmivaaran jouluvirttä Virsikinkerit-kirjassaan. Raamatun kertomus näin käsiteltynä saavuttaa tarkoituksensa. Evankeliumin hyvä sanoma, armahduksen lahja, välittyy katsojiin: ”Juuri meille kylmenneille Jeesus avun tuonut on.” Niinpä on meillä, sinulla ja minulla, ”riemujuhla verraton”.
Virren Valo syttyi, Jeesus syntyi a-sävelmä on pohjoissavolainen toisinto sen vaihtoehtona olevasta keskiaikaisesta b-sävelmästä.