Edellinen
1.
Älä sure, sielu parka,
niin kuin Herra hylkäisi.
Turvaa sanaan, sydän arka,
pois jo laske kuormasi.
Vaikka olet syntinen,
Jumala on armoinen.
Itse hankit kadotuksen,
Herra tuotti pelastuksen.
2.
Kuolemaa ei kurjimmankaan
Herra tahdo milloinkaan.
Hän ei hylkää vihassaankaan
langenneita luotujaan.
Herra katsoo riemuiten,
kuinka kääntyy syntinen,
luopuu täällä vääryydestään,
etsii Herraa sydämestään.
3.
Niin kuin armas isä lastaan
sinua hän rakastaa,
rientää kaukaa juosten vastaan
armahtaakseen tuhlaajaa.
Kurjuuttasi säälii hän,
antaa uuden elämän,
ei hän tahdo kuolemaasi,
luota, sielu, Jumalaasi.
4.
Lammastaan ei paimen parhain
etsi sillä huolella,
jolla Herra myöhään, varhain
hoivaa ihmislapsia.
Ilon itkuun heltyisit,
jos sen oikein tuntisit,
kuinka Herra kärsii meitä
synnin teille eksyneitä.
5.
Riemulaulu enkeleiden
halki taivaan kajahtaa,
orjuudesta harhateiden
syntinen kun nousta saa.
Isä kutsuu lapsiaan
juhlariemuun ihanaan,
synnit meren pohjaan heittää,
armollansa kaiken peittää.
6.
Ei niin vuorta korkeata,
pohjatonta syvyyttä,
sadetta niin siunaavata,
paistetta niin lämmintä,
että Herran armoa
voisi niihin verrata.
Syntisi on suuri aivan,
suurempi on armo taivaan.
7.
Rohkaistu siis, sielu parka,
joka näännyt murheeseen,
pelko heitä, sydän arka,
katso Herraan Jeesukseen.
Syntiesi suuruutta
et voi armoon verrata.
Katso Herran laupeutta,
ääretöntä rakkautta.
8.
Tuhat kertaa suuremmaksi
maa jos luotu olisi
ja sen synti painavaksi
kuormaksesi kaatuisi,
eipä Herra armoaan
kieltää voisi silloinkaan.
Rakkaus kuin liekki hohtaa,
lapsensa kun Isä kohtaa.
9.
Armon oven, Jumalani,
anna olla avoinna,
että aina tuskassani
sinut saisin tuntea.
Levätä suo sinussa,
työsi täytä minussa.
Pyhän Hengen anna hoitaa,
ettei synnin valta voita.
