Virsi 246; Murheeni syvyydestä
246

Murheeni syvyydestä

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Murheeni syvyydestä
rukoilen sinua:
Jää, Herra, tuskassani
lähelle minua.
Oi Kristus, auta nyt,
on päivä peittynyt,
en lohdutusta löydä,
luonamme viivy nyt.

2.
Niin yksin lähti meiltä
rakkaamme kuolemaan.
Vain sinä, Herra, tunnet
vaiheemme kokonaan.
Tien kaikkein vaikeimman
on Poika Jumalan
kulkenut kerran yössä
synnin ja kuoleman.

3.
Kun kättä ojennamme,
se myöhäistä jo on.
Sen vuoksi pohjaan käymme
niin suuren ahdingon.
Oi, Kristus ristillä
on Isän hylkäämä,
kuitenkin Isän haltuun
hän antaa henkensä.

4.
Vain ristin suojaan jäämme,
sen turvaan ainoaan.
Myös meitä Kristus kantaa
yön halki armossaan.
Hän kantoi syntimme,
nyt kärsii kanssamme,
ja rakkautta täynnä
on kuolintuska se.

5.
Anteeksiantamusta
on Isän rakkaus.
Yön pohjaan saakka yltää
Kristuksen lohdutus.
Hän astui tuonelaan
ja nousi haudastaan.
Myös meitä murheen yöstä
hän kutsuu nousemaan.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi