Virsi 229; Saa ehtoollinen Jeesuksen
229

Saa ehtoollinen Jeesuksen

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Saa ehtoollinen Jeesuksen
niin iloiseksi sydämen.
Hän elää ja hän lahjoillaan
käy tässä meitä siunaamaan.

2.
Hän elämä ja autuus on,
hän lohdutus on loputon
ja sielullemme päivän koi,
se koskaan sammua ei voi.

3.
Hän luonamme on armollaan,
lämmittää meidät paisteellaan,
ja taivasta jo päällä maan
on hetki hänen seurassaan.

4.
Kun kiitosvirttä Karitsan
soi kuoro taivaan korkean,
niin miksi emme myöskin me,
maan multa, laula Herralle!

5.
Siis sydän riemuun auetkoon
ja uusi toivo puhjetkoon,
rakkaus uusi, palava
ja Herran kiitos kirkkaana!

6.
Suin, sydämin me tahdomme
yhdessä kiittää Herraamme,
jos kulkee erämaassa tie
tai keitaan kautta matka vie.

7.
Nyt halleluja veisaamme,
taivasten kuoriin nousee se,
ja kerran luona Jeesuksen
soi kiitos iankaikkinen.

Lisää suosikkeihin
Nicolai Frederik Severin Grundtvig 1844. Suom. Jaakko Haavio virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Loys Bourgeois 1551.
Sama sävelmä: 266 | 472b | 597
Luokitus: Pyhä ehtoollinen

Virren tarina

229 Saa ehtoollinen Jeesuksen

Vor Herres Jesu mindefest

Tämän ehtoollisvirsistä iloisimman on kirjoittanut Tanskan suuri virsirunoilija N. F. S. Grundtvig (1783-1872). Se on selvästi sukua keskiaikaiselle virrelle 300 "Jeesuksen muisto ihana". Molemmat täyttää samanlainen "sielun pyhä riemastus" (300: 2), jonka saa aikaan Jeesuksen läsnäolo. Virren Saa ehtoollinen Jeesuksen suomentaja Jaakko Haavio on sanonut, että siinä vallitsee "Herran todellisen, sydäntä ilahduttavan läsnäolon tuntu". Sen aistii suomentajankin työstä, ja niin tässä virressä kuullaankin kahden runoilijan ääni, tanskalaisen ja suomalaisen.

Ehtoollinen on ilon, lohdutuksen ja toivon suuri juhla, sanoo Haavio. Siinä Jeesus on luonamme armollaan. "Taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan." Virren syvin sisältö on tiivistettynä toisen säkeistön alussa: "Hän elämä ja autuus on."

Virren rakenne on tasapainoinen. Ensin kuvataan ehtoollisen merkitystä kolmessa säkeistössä. Neljäs eli keskimmäinen säkeistö kutsuu meidät, "maan mullan", laulamaan kiitosta Herralle, ja kiitosvirsi käsittää taas kolme säkeistöä.

"Siis sydän riemuun auetkoon ja uusi toivo puhjetkoon." Tästä Herran kiitos lähtee nousuun, kunnes hallelujamme kohoaa kerrassaan "taivasten kuoriin". Se tuo veisaajan mieleen iankaikkisen elämän: "ja kerran luona Jeesuksen soi kiitos iankaikkinen".

Virren mukaansatempaavan koraalin on säveltänyt 1500-luvulla elänyt ranskalainen Loys Bourgeois. Moni lienee oppinut sen edellisen virsikirjan adventtivirrestä "Oi Jeesus Kristus Herramme, Jumalan Poika, turvamme" eli nykyisen virsikirjan virrestä 266.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.