Minun suuri Jumalani (Siin’ on minull’ tosin kyllä)
Ehtoollisvirren Jeesus, luona armopöydän kirjoittajasta Jaakko Pitkätkystä tiedetään oikeastaan vain nimi. Hänen ”jälkeenjääneet ystävänsä” painattivat tämän virren arkkivirtenä 1815: hän on siis kuollut viimeistään sinä vuonna. On arveltu, että hän olisi ollut kotoisin Piikkiöstä, Turun läheltä. Tällöin voisi tulla kysymykseen yliskyläläinen talonpojan poika Jaakko Jaakonpoika (1752-1811), joka eli koko ikänsä kotikylässään..
Alun perin Jaakko Pitkätkyn virressä oli 16 säkeistöä ja se alkoi sanoilla ”Minun suuri Jumalani”. Vuonna 1855 se liitettiin Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin, ja tästä rukoilevaisten laulukirjasta sen yhä löytää alkuperäisenä (HSHL 85). Wilhelmi Malmivaaran kielellisesti uudistamana se sitten tuli Siionin virsiin, ja hänen versiostaan poimittiin 1938 kahdeksan säkeistöä virsikirjaan. Siinä siitä tuli pian yksi suosituimpia ehtoollisvirsiä. Virrestä säteilee ”armo, rauha, ilo”, ja se virittää mielen kiitokseen: ”Mieltäni se liikuttakoon, / opettakoon / armon Herraa kiittämään.”
Siionin virsien nykylaitokseen Pitkätkyn arkkivirrestä on tehty kaksi virttä: toinen (SV 111) on sama kuin virsikirjassa, toisessa (SV 172 Kaikkivoipa Kuninkaani) taas on joidenkin virsikirjasta puuttuvien säkeistöjen lisäksi ihan uusiakin, jotka nekin on silti merkitty Pitkätkyn nimiin! Tähän jälkimmäiseen kuuluu ruokavirtenä usein käytetty säkeistö (SV 172:7): ”Oikeutta puuttuu multa / pyytää sulta / lasten leipää, Kuningas. / Rakas Herra, suothan murun, / pidät surun / päivistäni, laupias.”
Huomattakoon vielä, että nykyiseen virteen 422 ”Jeesus Kristus, nimeäsi”, jonka Anna-Maija Raittila on rakentanut eri tahoilta kootuista aineksista, sisältyy – ikään kuin sitaattina siis – Pitkätkyn virren alkuperäisen 2. säkeistön alkuosa: ”Sinä suuret kuninkaatkin, / valtiaatkin / tahtos tielle taivutat”.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.