1.
Kylväjä lähti kylvämään
heittäen maahan siementään.
Vaan osa tielle putosi,
lintujen joutui ruoaksi,
myös osa maahan kiviseen,
siinä se kuihtui kuivuuteen.
2.
Joutuen orjantappuraan
siemen jo kuoli kasvaissaan,
vaan hyvään maahan langeten
toi sadon satakertaisen.
Kellä on korvat, kuunnelkoon,
myös sanan vastaanottakoon.
3.
Kun sana puhdas saarnataan,
kylvetään siemen kasvamaan.
Kuin kova tie on kuulija,
ken sanan pitää turhana.
Ettei hän uskoon tulla vois,
kiusaaja ottaa sanan pois.
4.
Maan kivisen on kaltainen,
ken sanan kuulee iloiten,
uskoo vain hetken innoissaan,
juureton kun on uskossaan.
Vaivan ja vainon tullessa
kohta hän luopuu uskosta.
5.
Kuin orjantappurainen maa
on se, ken sanan kuulla saa,
vaan tukahtuukin murheeseen,
huoliin ja mieleen ahneeseen,
lankeaa valtaan syntien
näin hedelmättä kuihtuen.
6.
Maan hyvän on se kaltainen,
ken sanan kuulee, uskoo sen,
sen sydämessään säilyttää
kantaen hyvää hedelmää.
Aina hän pysyy sanassa,
kärsii ja kestää uskossa.
7.
Henkesi Pyhän voimalla
uudista meidät, Jumala.
Maailman esteet raivaa pois,
niin että siemen kasvaa vois.
Kasvata meissä satoa,
iäinen autuus lahjoita.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
192 Kylväjä lähti kylvämään Kylväjä siemenens’ meni kylvämään Virren tekijäksi oli edellisessä virsikirjassa (1938: 134) erheellisesti merkitty saksalainen Laurentius Laurenti. Virsi on nimittäin ihan suomalaista alkuperää, Hemminki Maskulaisen sepittämä virsikirjaansa (1605). Sen kuitenkin korvasi vuoden 1886 virsikirjassa Laurentius Laurentin samanaiheinen virsi (1886:116 ”Sun henkes tutki, ihminen”). Vuoden 1938 virsikirjassa palattiin Hemmingin virteen, mutta Laurentius Laurentin nimi unohtui silloin vaihtaa oikeaksi. Kyseessä on ns. evankeliumivirsi, jonka kaltaisia ei nykyään virsikirjoissa enää juuri ole. Se on seksagesimasunnuntain evankeliumin virsitoisinto ja kertoo Jeesuksen tutun kylväjävertauksen (Luuk. 8:4-15). Virsi päättyy rukoukseen, joka Hemmingin kynästä syntyi tällaisena: ”Meidän kovat sydämem’, o Jumal’! / Kynnä sanas ja Henkes voimall’, / Mailmalliset esteet pois revi, / Ettei ne meidän sydämeem’ levii, / Ann’ sanas hedelmän kanss’ kuulla, / Ja uskoin sitt’ autuaaks’ tulla.” (VVK 202.) Virren sävelmä on todella mahtava. Sen alkuperäksi on virsikirjassa merkitty ”toisinto Lapualta”. Koraalin alkujuuri on ranskalainen psalmivirren hugenottisävelmä (Ps. 96, Chantez à Dieu chanson nouvelle) vuodelta 1562. Hemminki Maskulainen ei ole ainoa suomalainen runoilija, jonka tuotantoon sisältyy Jeesuksen vertaus kylväjästä ja neljästä erilaisesta maanlaadusta. Juha Mannerkorven suuri runo ”Kylväjä lähti kylvämään” lähestyy aihetta siementen näkökulmasta: siemenet eivät siinä olekaan Jumalan sanaa, vaan ihmiskohtaloita. Kumpikin runoilija – samoin kuin myös evankeliumi – jättää lukijansa kysymään: miksi tämä erilaisuus? Evankeliumin voi sanoa sisältävän vastauksen, joka ”helposti jää tiedostamatta” (Esa Santakari). Yhtä kaikki se vastaus kyllä jättää meidät ihmettelemään, sillä vain tämän saamme tietää: On kysymys Jumalan valtakunnan salaisuuksista. Tauno Väinölä Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.