Virren tarina
175 Seurakunta koolla on
Elettiin joulunalusta 1969. Terho Pursiainen oli julkaissut kirjansa Uusin testamentti sekä liittynyt SKDL:oon. Tikkurilan seurakunnan silloinen kappalainen, nuorisopappi Jaakko Ripatti esitti idean, että järjestettäisiin Helsingin pitäjän keskiaikaiseen kirkkoon nuorten joulukirkko muutamaa päivää ennen joulua. Pyydettäisiin Terho Pursiaista saarnaamaan ja Hannu Taanilaa urkuriksi.
Hanke toteutui. Kirkko täyttyi ääriään myöten.
Joulukirkko huolestutti suuresti eräitä piirejä. Ennen jumalanpalveluksen alkua puhelin soi. Vahtimestari vastasi ja alkoi kalveten toistella soittajalle: "Kyllä, herra piispa! Kyllä, herra piispa!" Meille jumalanpalveluksen toimittajille hän tuli kertomaan hiippakunnan piispan soittaneen. "Ne, jotka ovat sen tilaisuuden järjestänet, vastaavat myös, että järjestys paikalla säilyy", oli piispaksi esittäytyneen sanoma. – Joulukirkko pidettiin häiriöittä.
Joku antoi puhelinsoitosta uutisen Ilta-Sanomille. Lehti otsikoi suurin kirjaimin: "Piispa soitti kirkkoon." – Seuraavan päivän numerossa hiippakunnan piispa kiisti koskaan soittaneensa Helsingin pitäjän kirkkoon.
Meidän jumalanpalveluksen järjestäjien oli pakko painua Ilta-Sanomien toimitukseen kertomaan, että joku piispaksi esittäytynyt oli joka tapauksessa soittanut kirkkoon. Kuviemme kera lehti revitteli etusivullaan: "Helsingin pitäjän joulumysteeri: kuka soitti kirkkoon?"
Näin henkevä tausta on virrellä 175. Rakensin nimittäin tuohon jumalanpalvelukseen yhteisen esirukouksen ja sen ajatuksista useita vuosia myöhemmin virren. Rohkaistuin kai siitä, että Hannu Taanila sanoi jumalanpalvelustamme kommentoidessaan: "Mutta oli teillä, pojat, siellä ihania rukouksia."
Olisin halunnut, että virsikirjakomitea olisi säilyttänyt rukouksen alkuperäisen ajatuksen: aina seurakunnan kokoontuessa jumalanpalvelukseen koko maailma, varsinkin kaikki sen rusennetut ja yliviivatut ihmiset ovat koolla Jumalan edessä. Emme ole koolla vain näkyvänä seurakuntana emmekä itseämme varten: koska Kristus on läsnä, koolla ovat maailman kaikki vaivaiset – elääksemme heille. Komitea muutti ajatusta siten, että Kristus tuo heidät keskellemme. Vaikuttanee pilkun viilaamiselta, kun sanon, ettei korjaus käy yksiin alkuperäisen ajatukseni kanssa.
Pekka Kivekäs
Sävelmästä lisää virren 380 tarinan yhteydessä.