Virren tarina
172 Nyt kansat kaikki laulakaa
Lobt Gott in seinem Heiligthum
Burkhard Waldis on niitä runoilijoita, joilta on vain yksi virsi nykyisessä virsikirjassamme. Toisin oli ennen: vuoden 1701 ns. Vanhassa virsikirjassa hänen virsiään oli peräti seitsemän. Kaikki ne olivat psalmivirsiä.
Fransiskaanimunkki Burkhard Waldis (n. 1490-1557) kuului lähetystöön, joka 1523 lähetettiin Riiasta Saksaan ja Roomaan etsimään apua kaupungissa leviävää uskonpuhdistusta vastaan. Sillä matkalla hänestä kuitenkin tuli Lutherin opin kannattaja. Veljestöstä erottuaan Waldis toimi kauppiaana. Poliittisten mielipiteidensä vuoksi hän joutui 1530-luvulla moneksi vuodeksi vankilaan, mistä vapauduttuaan tuli Wittenbergiin ja valmistui noin 50-vuotiaana papiksi. Hän toimi kirkkoherrana Abterodessa, Hessenissä.
Waldis oli tuottelias runoilija ja myös säveltäjä. Hänen 1553 julkaisemansa kokoelma Der Psalter on suomalaisen virsikirjan kannalta merkityksellinen. Vaikka nuo mainitut psalmivirret ovatkin sittemmin pudonneet pois virsikirjastamme, jäljellä on yhä viisi hänen sävelmäänsä. Mutta nykyisen virsikirjamme ainoa Waldisin kirjoittama virsi Nyt kansat kaikki laulakaa on sittemmin saanut Jenan kanttorin Severus Gastoriuksen (1646-1682) sävelmän.
Nyt kansat kaikki laulakaa on Elias Lönnrotin löytöjä suomalaiseen virsikirjaan. Tässä virressä kajahtaa Jeesuksen lähetyskäskyn kaiku jo uskonpuhdistuksen ajalta: "Vie armon hyvä uutinen / maailman ääriin asti!" Lähetysvirtenä sen voi sanoa viitanneen tulevaisuuteen, sillä varsinaisesti lähetysvirsien aika alkoi vasta parisataa vuotta myöhemmin, 1700-luvulla. Elias Lönnrot, lähetystyön lämmin ystävä, joka suomensi muitakin lähetysvirsiä ja jonka kirjoittama on ensimmäinen suomalainen lähetysvirsi "Taivaan kirkas tähti kerran" (46), tunsi Waldisin tekstin varmasti omakseen. Ihmeteltävää sen sijaan on, ettei se ole säilynyt Saksan virsikirjassa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.