Virsi 387; Herraamme aina luottaa saa
387

Herraamme aina luottaa saa

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Herraamme aina luottaa saa,
sen tietää kristikansa.
Hän rakastaa ja lohduttaa
kaikkia lapsiansa.
Taivaaseen päin hän johtaa näin,
me vaikka hätäilemme
ja usein epäilemme.

2.
Herraamme aina luottaa saa,
jos ottaa hän tai antaa.
Hän leivän meille lahjoittaa
ja huolen meistä kantaa.
Jos riemun suo tai ristin tuo,
me häntä kiittäkäämme,
tahtoonsa tyytykäämme.

3.
Herraamme aina luottaa saa,
kun hän suo kuritusta,
kun työmme tyhjiin raukeaa
tai saamme siunausta.
Hän vitsallaan ja sauvallaan
näin kaitsee lampaitansa,
johdattaa omiansa.

4.
Herraamme aina luottaa saa,
käy kaikki parhaaksemme.
Hän toivon meille kirkastaa,
suo valon matkallemme.
On puutteemme ja murheemme
tiedossa Herrallamme.
Hän kantaa kuormiamme.

5.
Herraamme aina luottaa saa,
kun tunto meitä soimaa.
Me saamme sanaan uskaltaa
ja pyytää armon voimaa.
Hän sanallaan ja armollaan
tuo avun kiusauksiin
ja synnin ahdistuksiin.

6.
Herraamme aina luottaa saa,
siis häntä kiittäkäämme!
Jo silmiin siintää Kaanaan maa,
me sinne rientäkäämme!
Oi Jumala, nyt johdata
luvattuun maahan meitä,
rauhaasi meidät peitä.

Lisää suosikkeihin
Benjamin Schmolck 1720. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Severus Gastorius 1679.
Sama sävelmä: 172
Luokitus: Jumalan varjelus ja johdatus

Virren tarina

387 Herraamme aina luottaa saa

Was Gott tut, das ist wohlgetan

Virren sävelmä on sen tekstiä vanhempi. Sen on luonut Severus Gastorius (1646-1682), joka toimi kanttorina Jenassa. Gastorius oli sairaana ja kutsui luokseen ystävänsä, yliopiston filosofisen tiedekunnan apulaisen Samuel Rodigastin. Tältä hän pyysi laulua, joka voisi häntä sisäisesti rohkaista. Rodigast kirjoitti silloin ainoan virtensä Was Gott tut, das ist wohlgetan ('Mitä Jumala tekee, se on hyvin tehty'). Sen Gastorius sävelsi ja määräsi, että se tulee laulaa hänen hautajaisissaan. Kun Gastorius sitten vielä toipui, hän antoi kuoronsa joka viikko laulaa tämän virren.

Rodigastin virsi on Saksassa edelleen suosittu, mutta sitä ei liene koskaan suomennettu. Mutta virren Herraamme aina luottaa saa saksankieliset alkusanat ovat aivan samat, siis "Was Gott tut, das ist wohlgetan". Sen voi sanoa syntyneen Rodigastin virren jatkoksi. Suomalaisen kieliasun tälle virrelle on alkuaan antanut Elias Lönnrot.

Virren Herraamme aina luottaa saa on kirjoittanut Benjamin Schmolck (1672-1737), joka vaikutti pappina Sleesian Schweidnitzissa (nykyisin se, nimeltään Swidnica, kuuluu Puolaan). Virsirunoilijana Schmolck oli hyvin tuottelias. Meidän virsikirjassamme hänen virsiään on kaikkiaan kuusi.

Yhteistä näille kahdelle virrelle ovat siis alkusanat sekä sävelmä ja sen myötä myös säkeistörakenne. Yhteistä on myös se, että jokainen säkeistö alkaa samoin sanoin, suomeksi siis Herraamme aina luottaa saa. Tällaisesta runouden tehostuskeinosta, jossa sana tai lauseenkäänne painokkaasti toistuu perättäisten lauseiden tai säkeistöjen alussa, käytetään nimitystä anafora. Anaforan vaikuttavan käytön ansiosta virrellä on vahva ja mieleen jäävä teema: Herraamme aina luottaa saa, tapahtuu meille sitten mitä tahansa. ”Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat.” (5. Moos. 32:4.)

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 172 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.