1.
On Kristuksen tulemus arvaamaton,
myös kohta voi aueta hauta,
ja niin armonaikamme loppunut on,
voi, sitten ei parannus auta.
Oi Herramme, armahda meitä!
2.
Voi meitä, jos uneen me vajoamme
ja synti ei tuntoa paina,
jos taivaan ja Jumalan unohdamme
ja suruton mieli on aina!
Oi Herramme, armahda meitä!
3.
Ei teoilla autuutta ansaita voi,
me lahjaksi autuuden saamme.
Siis Herraamme, koska hän elämän toi,
me uskossa turvautukaamme.
Oi Herramme, armahda meitä!
4.
Nyt valvomaan rohkaise, Jumalani,
ja oikein suo aikani käyttää,
niin että on öljyä lampussani,
kun maan ääret huuto tuo täyttää:
Nyt Herramme Kristus jo saapuu!
5.
Siis huolehdi, sieluni, rauhastasi
ja Herrasi tuloa muista.
Vain hän olkoon turvana, toivonasi,
pois maailman rakkaus suista.
Oi Herramme, armahda meitä!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
"Virsiä evankeliumiteksteistä" on ollut virsikirjan perinteisiä osastoja. Nykyistä edeltäneessä vuoden 1938 virsikirjassa se vielä käsitti 25 virttä. Niistä yli puolet on yhäkin virsikirjassa, mutta ei enää omana osastonaan, vaan kirjan eri osiin sijoitettuina.
Vuoden 1701 Vanhassa virsikirjassa moni "evankeliumein virsistä" oli ’vanhan kaavan’ mukaisia: niissä oli lähinnä vain kyseisen evankeliumitekstin sisältö runon muodossa kerrottuna ja lopuksi siihen liittyvä, yhden säkeistön pituinen rukous. Sellaiset virret ovat jo kauan sitten jääneet pois virsikirjoista. Jos sen sijaan virressä on evankeliumin kertomuksen lisäksi ollut myös sen sovellus, niin tuo sovellus on voinut jäädä elämään itsenäisenä virtenä. Esimerkin siitä tarjoaa tämä virsi.
Kyseessä on Hemminki Maskulaisen virsi vuodelta 1605. Vanhassa virsikirjassa (1701) se alkoi sanoilla "Christikunt' Christuksell' kihlattu, Kymmeneen neitseen verrattu" (VVK 216). Virsi toisti ensin seitsemässä säkeistössä seikkaperäisesti Jeesuksen vertauksen viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä. Ne säkeistöt ovat karsiutuneet, mutta virren loppujaksosta, viiden säkeistön mittaisesta tekstin sovelluksesta, Julius Krohn laati uuden virren, kun virsikirjaa 1800-luvulla uudistettiin. Kun 1930-luvun virsikirjakomitea vielä hioi tekstiä, ei virressä enää juuri ole havaittavissa jälkiä Hemminki Maskulaisen alkuperäissanoituksesta.
Kun Hemmingin virren viimeinen säkeistö antaa oivan näytteen hänen taidostaan alkusoinnun käyttäjänä (ja on siinä myös komea kolmitavuinen loppusointupari), niin tässä lopuksi ajattelemisen aihetta herra Hemmingin alkuperäisin sanoin: ”Mailman myös suru suur' suistakaam', / Autuudest' murhe muistakaam', / Herran tuloo viriäst' vartioitkaam'; / Niin ilon taivaan tavoitam'.”
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.