Virsi 150; Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri
150

Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri
ja muistakaa: on Herran armo suuri.
Hän etsii synnin yössä nukkuvaa.
Hän tarjoo armon. Luopukaa siis muusta
ja kuulkaa varoitusta Herran suusta.
Oi valvokaa!

2.
Oi herätkää! Vain armon valo auttaa
ja synnin viekkaan ansat ilmi saattaa,
suljetut silmät jälleen auki saa.
Se valo olkoon aina oppaananne,
on turmioksi muuten kuolemanne.
Siis valvokaa!

3.
Oi valvokaa! Jos henki onkin altis,
on liha synnin viettelyksiin valmis,
turmelus sydämemme saastuttaa.
Kun Herralta te sanan valon saatte,
niin hänen tietään aina kulkekaatte.
Oi valvokaa!

4.
Oi valvokaa, niin ettei kuolemanne
kuin varas yöllä olis ovellanne.
Voi kaiken tuhoavaa kuolemaa!
On vanhain, nuorten eessä viime retki,
ja kaikilla on kohta lähtöhetki.
Siis valvokaa!

5.
Oi valvokaa, niin voitte valmiit olla,
kun Jeesus kohtaa teidät tuomiolla.
Jo korjuupäivää vilja vartoaa.
Kenties hän kutsuu nyt jo viime kerran.
On tietymätön paluun hetki Herran.
Nyt valvokaa!

6.
Oi valvokaa nyt vielä uskossanne,
niin ettei sammu tuli lampustanne,
ja odottakaa ylkää saapuvaa.
Siis kuulkaa, mitä Jeesus meiltä anoo,
kun minulle ja kaikille hän sanoo:
Nyt valvokaa!

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Ludwig Andreas Gotter 1695. Ruots. 1720. Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1891. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Mikkelistä.
Sama sävelmä: 386
Luokitus: Kirkkovuoden päätös

Virren tarina

150 Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri

Wachet auf, ihr faulen Christen

Herätkää! Nouskaa! Valvokaa! Tällaiset kehotukset toistuvat kirkkovuoden päätökseen liittyvissä virsissä. Yksi niistä on Oi herätkää, te hitaat sielut. Saksalaisessa alkutekstissä sen veisaajia puhutellaan laiskoiksi kristityiksi.

Verbi ”herättää” on keskeistä pietististä sanastoa. Virren kirjoittaja Ludwig Andreas Gotter (1661-1735) olikin pietisti. Gotter toimi virkamiehenä kotikaupungissaan Gothassa, ensin yksityissihteerinä, sitten hovineuvoksena. Luonteeltaan perin juurin vaatimattomana hän ei sallinut nimeään mainittavan, milloin hänen virsiään julkaistiin pietistien virsikirjoissa. Hän järkyttyi, kun hänen 47-säkeistöinen virtensä Kristuksen kärsimyshistoriasta oli julkaistu mainiten se hänen kirjoittamakseen. Niihin aikoihin Gotter oli kirjoittanut runoiksi kaikki Raamatun psalmit, mutta ei nyt halunnut painattaa niitä, siinä määrin vastenmieliseksi hän tunsi osakseen tulleen huomion. Painamatta ne psalmivirret ovatkin jääneet.

Tämän Gotterin herätysvirren suomennos julkaistiin ensi kerran 1790 kokoelmassa Halullisten sieluin hengelliset laulut (HSHL 6). Satakunta vuotta myöhemmin Wilhelmi Malmivaara uudisti sen Siionin virsiin, mistä se edelleen muokattuna tuli virsikirjaan 1938.

Oi herätkää, te hitaat sielut muistuttaa meitä armosta, jota Herra tarjoaa ja jolla hän etsii synnin yössä nukkuvaa. Koko virttä sävyttää huoli siitä, etteivät "synnin viekkaat ansat" saattaisi laiskaa kristittyä eli siis hidasta sielua lopuksi turmioon. Vakavasti virsi kehottaa valvomaan ja ottamaan varteen Herran kutsun: "Kenties hän kutsuu nyt jo viime kerran."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.