Virren tarina
498 Nyt kulkee halki korpimaan
”Lastenrunous on vaikeimpia runouden lajeja”, kirjoitti aikoinaan runoilijapiispa Frans Mikael Franzén. ”Jokaisen sanan tulee olla niin valittu, että lapsi saa oikean käsityksen kielen puhtaudesta ja voimasta.” Siinä esitetyn vaatimuksen voi katsoa toteutuvan tässä Anna-Maija Raittilan kauniissa lastenvirressä.
Nyt kulkee halki korpimaan on Anna-Maija Raittilan (1928-) ensimmäinen virsi. Se tuli 1963 hyväksyttyyn virsikirjan lisävihkoon, jota valmistelevan komitean sihteeri Raittila oli. Koko virsikirjan uudistamiseksi 1973-1984 työskennelleen komitean jäsenenä hänen panoksensa sekä runoilijana että suomentajana muodostui sitten hyvin merkittäväksi.
Aivan kuten Lina Sandellin virsi 397 ”Kun on turva Jumalassa” ei Nyt kulkee halki korpimaan oikeastaan ole nimenomainen lastenvirsi. Ne ovat kumpikin Jumalan lasten virsiä, jotka koskettavasti puhuttelevat myös aikuista. Anna-Maija Raittilan virressä Jumalan lapsen tie vertautuu vaivalloiseen korpivaellukseen kohti taivaan kotia. Lyhyin, kirkkain säkeistön se kertoo, miten sillä tiellä pääsee kulkemaan ”päivän matkan kerrallaan”. Siinä korostuvat kristitylle keskeisen tärkeät asiat: seurakuntayhteys, enkelin ohjaus, Jeesuksen sovintoveri.
Leonard Typön nopeasti suosituksi tullut pääsiäisvirsi 105 ”Aurinkomme ylösnousi” on ollut lestadiolaiskodissa kasvaneelle Anna-Maija Raittilalle tuttu lapsesta pitäen. Kuten siinä myös virren Nyt kulkee halki korpimaan viimeisessä säkeistössä linnut visertävät armon auringon valossa. Lapsi ymmärtää tämän säkeistön kuvakielen konkreettisesti. Aikuinen – ja varsinkin Typön virren tunteva – oivaltaa: juuri me olemme näitä kesälintuja, jotka iloitsevat jo täällä, kun ”elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa” (105:3).
Virren kaunis sävelmä tuli suomalaiseen virsikirjaan 1938. Silloin se liittyi kouluvirteen ”Kun koulutyöni alkaa saan” (nykyisessä virsikirjassa numero 485). Samaan sävelmään Anna-Maija Raittila kirjoitti tämän lastenvirtensä. Silloinkaan ei vielä oltu selvillä sävelmän alkuperästä. Sävelmä oli ollut Suomessa käytössä jo 1870-luvulla, jolloin sillä laulettiin evankelisen liikkeen laulukirjan Siionin kanteleen laulua ”Oi Jesu, hyvä Paimenein”. Tätä laulukokoelmaa koskevassa väitöskirjassaan Seppo Suokunnas on selvittänyt sävelmän tekijän. Hän on sekä pappina että kanttorina toiminut englantilainen William Mason (1725-1797).
Tauno Väinölä
Edellinen
