Virsi 21; Enkeli taivaan lausui näin
21

Enkeli taivaan lausui näin

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

2.
Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.

3.
Jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi:
hän on sun Herras, Kristukses,
Jumalan Poika, Jeesukses.

4.
Oi terve, tänne tultuas,
syntist et hylkää, armias.
Sä köyhäks tulit, rikkahin,
sua kuinka kyllin kiittäisin.

5.
Ah Herra, joka kaikki loit,
kuin alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien!

6.
Vain heinät on sun vuoteenas,
oi Herra, taivaan kuningas,
vaikkeivät kultavaattehet
sun oisi valtas arvoiset.

7.
Näin näytät esimerkilläs,
ettei sun kelpaa edessäs
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta, kulta, rikkaus.

8.
Ah Herrani, mun Jeesuksein,
tee asunnokses sydämein.
Mua älä hylkää tuskassa,
vaan vahvista ain uskossa.

9.
Ah, iloni jos sinuss’ ois,
en unhottaa sua koskaan vois.
Suo siihen apus armosta,
niin kiitän aina riemulla.

10.
Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Martti Luther 1535. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Elias Lönnrot 1867, Julius Krohn 1880. | Sävelmä: Saksassa 1539.
Sama sävelmä: 50
Luokitus: Joulu

Virren tarina

21 Enkeli taivaan lausui näin

Vom Himmel hoch da komm ich her

Martti Lutherin jouluvirsi Enkeli taivaan syntyi kaiketi jouluksi 1534; seuraavana vuonna se painettiin Wittenbergin virsikirjaan. Alkuperäisenä virressä on 15 säkeistöä, ja se oli tarkoitettu lasten seimikuvaelmaksi, jollaisia siihen aikaan harrastettiin. Säkeistöt 1-5 (=Luuk. 2:10-12) laulaa enkeli, sitten lapset laulavat paimenten sanat (6. säk., Luuk. 2:15), ja säkeistöissä 7-14 he astuvat yksitellen seimen ääreen puhutellen Jeesus-lasta. Virsi päättyy Jumalan ylistykseen.

Sitä ei tiedetä, kirjoittiko Luther tämän virtensä erityisesti omia lapsiaan ajatellen, kuten yleensä arvellaan. Esikoinen Hans oli siihen aikaan 8-vuotias, Magdalena 5- ja Martin 3-vuotias.

Hemminki Maskulainen suomensi virren vapaasti virsikirjaansa (1605). Hänen versiossaan oli 12 säkeistöä, ja se alkoi näin: "Enkel' paimenill' puhui sanoill' näill': Sangen hyvän sanoman sanon teill', Ilon teill' ihanan ilmoitan, Kuin Jumalalt' julki teill' suodaan" (VVK 121). Perusteellinen kielellinen muutos oli ilman muuta tarpeen, kun virsikirja 1800-luvulla uudistettiin. Ensin Elias Lönnrot suomensi kaikki 15 säkeistöä, mutta uuteen virsikirjaan virsi tuli 10-säkeistöisenä ja Julius Krohnin muodostelemana. Kahta ensimmäistä säkeistöä ei ole sen koommin muutettu; muilta osin tehtiin 1938 vähäisiä parannuksia.

Virsikirjaehdotukseen 1984 sisältyi Niilo Rauhalan uusi suomennos. Tutun tekstin muutokset tuntuivat suorastaan säikähdyttäneen kirkkokansaa, ja kirkolliskokous päättikin säilyttää virren entisellään.

Luther sepitti virren alkuaan toiseen, yleisesti tuttuun kansansävelmään. Virrelle sittemmin vakiintunut sävelmä ilmestyi ensi kerran 1539 Valentin Schumannin kokoelmassa Geistliche Lieder. Saksan virsikirjojen merkinnän mukaan sävelmän on Luther itse luonut, mikä onkin hyvin todennäköistä.

Enkeli taivaan on tuttu kaikille suomalaisille. Siihen liittyy muistoja lapsuusvuosien koulun joulujuhlista. Mutta se on myös kulkenut mukanamme joulusta jouluun, aina kuin uutena. Kuka voisikaan jäädä sivulliseksi, kun Enkeli taivaan kaikuu joulukirkossa ja noustaan laulamaan sen viimeistä säkeistöä: "Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa...."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.