Edellinen
1.
Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.
2.
Ah, älä suutu, vaikka on
ristisi raskas kantaa.
On siinä armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Jos tuntuukin se raskaalta,
niin kärsi, kestä uskossa
kuoleman hetkeen saakka.
3.
Nyt vaikka kuljet köyhänä,
vieraana tällä tiellä,
on isänmaasi ylhäällä,
on ystäväsi siellä.
Ja valkoisissa vaatteissa
saat siellä kantaa kruunua
ja nähdä kasvot Herran.
4.
Ja vaikket vastausta saa,
kun huudat ensi kerran,
et virvoituksen pisaraa,
kun huokaat puoleen Herran,
jos onkin teräskova maa
ja taivaan viha kauhistaa,
niin sinut siellä kuullaan.
5.
Jos Herra näyttää viipyvän
näin koetellessansa,
kuitenkin aina nääntyvän
hän nostaa armollansa.
Kun kestät myrskyt maailman,
niin pääset suojaan sataman,
iäinen rauha alkaa.
6.
Hoitoosi ota sieluni,
laupias Isä taivaan,
kasvosi käännä puoleeni
nyt ahdistukseen, vaivaan.
On isän sydän sinulla,
minua tahdot varjella.
Sinussa turvan löydän.
