Virsi 284; Ah autuas, ken armosta
284

Ah autuas, ken armosta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ah autuas, ken armosta
anteeksi synnit saapi,
kun pahat teot Jumala
peittää ja unohtaapi.
Hänelle Herra vääryyttä
ei lue, eikä hänellä
hengessä viihdy vilppi.

2.
Kun syntejäni salasin
tunnustamatta niitä,
riutuivat kaikki luunikin,
ruumiini kuihtui siitä.
Itkussa päivät kuluivat,
murheesta kasvot muuttuivat,
Jumalan rauha puuttui.

3.
Öin päivin oli päälläni
kätesi raskas aina.
Minua tahtoi syntini
toivottomuuteen painaa.
Kun tunnon tuska vaivasi,
kuivuivat kaikki voimani
kuin ruoho helteen alla.

4.
Luoksesi, Herra, minua
ahdistaa suuri syyni.
Tunnustan, pyhä Jumala,
syntini kaikki tyynni.
Armoa pyydän sinulta,
armahda, ainut auttaja.
Sanaasi, Herra, luotan.

5.
Armoa meidän jokaisen
on aina anottava.
On pyhienkin kaikkien
puoleesi huudettava.
Muuten me kurjat hukumme,
vihasi virtaan vaivumme.
Oi Herra, säästä meitä!

6.
Jumala, vahva turvani,
murheesta auta tästä,
niin armostasi sieluni
ei lakkaa kiittämästä.
Tie näytä kulkeakseni,
voimaksi anna sanasi,
johdata Hengelläsi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Haqvin Spegel 1695. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1872, 1937, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Saksassa 1562.
Sama sävelmä: 278 | 364
Luokitus: Katumus ja rippi

Virren tarina

284 Ah autuas, ken armosta

Säll den, vars överträdelse

Virsi on esitelty virren 282 yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.