Virren kirjoittaja on todennäköisesti Isak Ervast, 1700-luvun alkupuolella elänyt pappi. Toinen hänen mahdollisesti kirjoittamansa virsi on aamuvirsi 538 ”Oi Jeesus, lohdutukseni”.
Isak Ervast (1700-1757) joutui aloittamaan teologian opintonsa 1720 Upsalassa, kun Turun akatemia oli isonvihan vuoksi suljettuna. Opintonsa hän saattoi sitten päätökseen Turussa, missä hän myös toimi pappina, kunnes hänestä 1741 tuli Kemin (nyk. Keminmaan) kirkkoherra ja lääninrovasti. Hän kuoli liikenneonnettomuuden uhrina, vauhkoontuneen poron yliajamana, ollessaan lääninrovastina tarkastusmatkalla 1757.
Turun-vuosinaan Ervast harjoitti kirjallista toimintaa. Hänen julkaisemastaan Rukouskirjasta otettiin uusia painoksia 1800-luvun lopulle saakka. Hänen käsialaansa lienevät myös useimmat Ahasverus Fritschin rukouskirjan suomennoksen (1732) loppuun liitetyistä virsistä, joista yhteen hän on merkinnyt nimensä akrostikonina, so. sen säkeistöjen alkukirjaimista muodostuu nimi Isak Ervast. Näistä virsistä muutama on voitu osoittaa suomennoksiksi (niitä ovat virret 328 ja 401), ja muut olisivat Ervastin omia runoilemia. Niihin kuuluvat alussa mainitut kaksi nykyisen virsikirjamme virttä.
Virren Jeesus, ilo elämäni otsikoksi sopisivat psalmin 42 sanat: "Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin". Täällä eletään synnin ja kyynelten mailla. Sielu saa vaivoissaan vuodattaa kyyneleitä. "Murhe täällä painaa mieltä, pelko aina ahdistaa, synnin suuruus kauhistaa." Mutta Jeesus on elämän ilo, hän lohduttaa armollaan silloinkin, kun peräti katkera kyynelvirta vuotaa silmistämme. Jeesuksen seuraaja uskoo, että perillä hänen luonaan "itku kerran iloksi vielä muuttuu" ja päästään "mailta kyynelten juhlariemuun pyhien".
Virren oikea otsikko on sittenkin Jeesus, ilo elämäni. Kuvaava alaotsikko voisi olla "Hymyä läpi kyynelten". Sen voisi sanoa luonnehtivan virren turvallisuutta henkivää sävelmääkin, joka on suomalainen koraalitoisinto.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.