Virren tarina
317 Vain yksi nimi meille riittää
Ühtainust nime mina tunnen
Edellisessä eli vuoden 1938 virsikirjassa oli yksi virolainen virsi, Hugo Wühnerin kirjoittama "Kestä saakka kuolemaan" (1938:457). Vähäisen käytön vuoksi se joutui virsikirjaa uudistettaessa poistettavien listalle. Nykyisessä virsikirjassa virolaisia virsiä on viisi. Niiden joukossa on edelleen myös yksi Wühnerin virsi, Vain yksi nimi meille riittää.
Virossa oli maan itsenäistyessä 1918 käytössä "Uusi virsikirja", Uus lauluraamat, vuodelta 1899. Sen 635 virrestä vain 28 oli alun perin virolaisia. Itsenäisyyden aikana toimineet komiteat kokosivat uutta alkuperäistä virolaista virsiaineistoa, josta paras osa julkaistiin 1934 kokoelmassa Vaimulikud laulud (’Hengellisiä lauluja’). Siinä ilmestyi ensi kerran myös tämä Wühnerin virsi.
Itse virsikirjan uudistamista ei kuitenkaan ehditty saada päätökseen ennen Viron joutumista Neuvostoliiton miehittämäksi. Vasta se komitea, joka asetettiin 1976, sai valmiiksi uuden virsikirjan, Kiriku laulu- ja palveraamat ("Kirkon virsi- ja rukouskirja"), joka otettiin käyttöön adventtina 1991 – jolloin Viro oli jälleen itsenäinen. Sen virsikirjan 484 virrestä on alun perin virolaisia 172 – ja niistä taas Wühnerin sepittämiä on lukumääräisesti eniten, kuusitoista.
Hugo Wühner (1877-1932) vihittiin papiksi 1908. Hänen pitkäaikaisin virkapaikkansa oli Sindin seurakunta lähellä Pärnua.
Virsi Vain yksi nimi ylistää Jeesuksen nimeä. Sen lähtökohtana on apostoli Pietarin todistus, kun hän "Pyhää Henkeä täynnä" sanoi juutalaisten Suurelle neuvostolle: "Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Ap.t. 4:12). Tällainen virsi kuuluisi oikeastaan uudenvuodenpäivän virsiin, ja niiden joukosta se Viron virsikirjassa löytyykin. Jokainen säkeistö päättyy kertosäkeeseen: "Oi Jeesus Kristus, sinun nimesi / minulle kaikkea on kalliimpi."
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 523 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.