1.
Avioliiton Jumala
asetti onneksemme,
sen siunaavassa suojassa
toistamme auttaaksemme.
Rakkauden kasvupaikaksi
sen Isä meille tarkoitti.
Herralle kiitos olkoon.
2.
Miehen ja vaimon liittoa
salaisuus suuri kantaa:
itsensä, rakkautensa
kirkolleen Kristus antaa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Herralle kiitos olkoon.
3.
Uskollisuus ja luottamus
on kodin suojamuuri.
Avioliiton puhtaus
on voimanlähde suuri.
Me kunnioittaa tahdomme,
rohkaista toinen toistamme.
Herralle kiitos olkoon.
4.
Jos itsekkyyden turmelus
särkeekin paljon täällä,
avioliiton siunaus
säilyvä on maan päällä.
Yhdessä pitää tahdomme
ehjänä pyhän liittomme.
Herralle kiitos olkoon.
5.
Pienten ja suurten parasta
tarkoittaa Isä taivaan.
Hän antaa kotiin lapsia,
tuo voiman työhön, vaivaan.
Vastuuseen ohjaa rakkaus,
yhteinen kasvaa rukous.
Herralle kiitos olkoon.
6.
Rakenna itse kanssamme,
Jumala, kotiamme.
Ilossa, ongelmissamme
vahvista liittoamme.
Anteeksiannon rauhassa
suo meidän yhteen juurtua.
Sinulle kiitos olkoon.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Kallion kantaattikuoron kvintetti, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Julius Krohn 1880, Irja Hiironniemi ja Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.
Vuoden 1701 ns. Vanhassa virsikirjassa oli kuusi virttä "avioskäskystä" eli nykysuomeksi sanottuna avioliitosta. Niistä yksi oli sisältynyt jo Jaakko Finnon virsikirjaan 1583, muut viisi Hemminki Maskulaisen virsikirjaan 1605. Kolme virttä ja iso osa neljännestäkin oli Hemmingin itse sepittämiä.
Vain yksi noista vanhoista häävirsistä on enää virsikirjassa, sekin suuresti muuttuneena: Hemminki Maskulaisen häävirsistä ensimmäinen, joka nyt alkaa sanoilla Avioliiton Jumala asetti onneksemme. Ymmärrettävää on, että 400 vuotta sitten kirjoitettua virttä on aika tavalla jouduttu muokkaamaan nykyaikaan soveltuvaksi. Alkuperäistä Hemminki Maskulaista ovat lähinnä vain kaksi ensimmäistä säkeistöä sekä säkeistöjen päättyminen kiitokseen (Hemmingillä: "Jost' Jumalan olkoon kiitos", nykymuodossa: "Herralle kiitos olkoon").
Virren ovat nykyaikaistaneet Irja Hiironniemi ja Anna-Maija Raittila. Tuloksena on rukousvirsi, jonka käytön ei soisi rajoittuvan vain avioliiton perustamisvaiheeseen. Säännöllisenä kodin rukouksena – laulettuna tai luettuna – tällaisella tekstillä uskoisi olevan rakentava ja eheyttävä vaikutuksensa avioliiton siunauksen säilymiseen.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 137 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.