Virsikirjan toinen uusi suomalainen kastevirsi on Anna-Maija Raittilan (1928-) käsialaa. Jo senkin vuoksi, että sen säkeistöt ovat lyhyitä, sitä on helpompi lähestyä kuin perinteisiä katekismusvirsiä 214 ja 215. Runoilijan tavoitteena olikin tuoda kasteen merkitys esiin mahdollisimman yksinkertaisesti. Sellaisen virren tarve oli ilmeinen.
Kun virressä verrataan kastevettä pohjattomaan lähteeseen, siinä sanotaan jotakin niin kasteen salaisuudesta kuin kasteen lahjan ehtymättömyydestä. Jokainen kastettu on kutsuttu nimeltä mainiten Jumalan lapseksi. Kasteen lahja sisältää myös velvoituksen vaeltaa Jumalan tahdon mukaan uudessa elämässä. Lopussa virsi jättää meidät ihmettelemään, mistä kaikesta onkaan kysymys, kun se päättyy näihin sanoihin: "Kasteessamme puetaan meidät armoon avaraan."
Selkeä, helposti laulettava sävelmä, joka liittyy useaan muuhunkin virteen, on peräisin Böömistä 1500-luvulta.