Virren tarina
195 On riemu, kun saan tulla
Vad fröjd till dig att vandra
Virren kirjoittaja, ruotsalainen runoilijapappi Edvard Evers (1853-1919) oli innokkaana mukana Ruotsin virsikirjan uudistamishankkeissa 1900-luvun alussa. Vuonna 1902 hän julkaisi koko virsikirjaa koskevan uudistusehdotuksensa ja sen jälkeen ehdotuksia virsikirjaan tehtäväksi lisäykseksi. Vuonna 1921 hyväksytyissä lisävirsissä oli kuusi Eversin alkuperäistekstiä, joista neljä on yhä mukana Ruotsin nykyisessä virsikirjassa. On riemu, kun saan tulla ei kuitenkaan kuulu tähän joukkoon.
Evers toimi kirkkoherrana Norrköpingissä vuodesta 1892. Voimme kuvitella, että virsi On riemu, kun saan tulla on siellä saanut alkunsa jonakin pyhäaamuna, kun Evers oli menossa kirkkoonsa jumalanpalvelusta toimittamaan. Virren varsinainen sisältö nousee kuitenkin Raamatun psalmista 122. "Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!" Mutta kun psalminlaulaja tervehtii Jerusalemia ja sille toivottaa rauhaa ja rukoilee menestystä "Herran, Jumalamme, huoneen tähden", ruotsalainen virsirunoilija tarkoittaa Siionilla Jumalan kansaa ja rukoilee Jumalan seurakunnan puolesta.
Juho Laineen suomennos on vuodelta 1897, mutta portaaksi kohti virsikirjaa muodostui Suomen Lähetysseuran laulukirja Hengellisiä lauluja ja virsiä, jonka ensimmäiseen, vuonna 1900 ilmestyneeseen vihkoon Eversin virsi sisältyi. Se on suorastaan ensimmäinen tästä laulukirjasta virsikirjaan 1938 tullut virsi, sillä se oli laulukirjassa heti numerona 2 edellään vain virsikirjasta mukaan otettu nykyinen virsi 266 "Oi Jeesus Kristus, Herramme".
Kaunis kalantilainen sävelmä on seurannut Eversin virren suomennosta jo yli sadan vuoden ajan. Kun Ilmari Krohn ja Mikael Nyberg julkaisivat sen 1891 kokoelmassa Kansan lahja kirkolle, he liittivät sen virteen, johon se nykyisessäkin virsikirjassa myös kuuluu: 279 "Minua, Jeesus, auta".
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.