Kun virsi Tulkaa kaikki kotiin julkaistiin kokeiluvirsikirjassa Uusia virsiä 79, se esiteltiin tuntemattoman tekijän kirjoittamaksi. Tiedettiin, että virsi oli sisältynyt Aukusti Jokisen 1936 julkaisemaan kokoelmaan Siionin valitut laulut ja virret, josta se oli otettu lestadiolaisten Siionin lauluihin ja virsiin ja siitä edelleen Siionin lauluihin (1976). Alkuaan 18-säkeistöinen laulu oli siinä vaiheessa jaettu kahtia (SL 93 ja 94). Virsikirjan 8-säkeistöistä versiota on muokannut Niilo Rauhala.
Sittemmin on saatu tietoa virren kirjoittajasta. Hän on kalajokelainen Johannes Laurila (1892-1939), joka yksinhuoltajaäitinsä kuoltua 1928 eli yksin kotimökissään. Hiljainen mies toimi postinkantajana. Lestadiolaisten seuroissa hän esiintyi postillanlukijana, mutta ei puhujana. Kuollessaan Laurila oli 46-vuotias.
Tulkaa kaikki kotiin on "arkkivirrentyylinen, sanonnaltaan jykevä ja kiertelemätön parannusvirsi" (Suokunnas). Se ilmestyi ensi kerran Siionin Lähetyslehdessä 1923. Virsikirjassa se on osastossa Kirkkovuoden päätös, koska se sisältää monia kirkkovuoden lopun teemoja. "Aikain merkit muistuttavat: / maailmamme lopun saa. / Silloin tulta sataa maahan, / nyt on aika kiiruhtaa."
Johannes Laurilan virrellä on se sävelmä, jonka Ilmari Krohn loi 1937 Wincklerin virteen ”Kirkkautta kohti kulje” (405). Melodia sopiikin yhdistämään nämä parannuksen tielle kutsuvat virret. "Tie vie kaita riemuun taivaan, portti ahdas kunniaan", korostaa Winckler. Laurila taas muistuttaa armon päivän lopun läheisyydestä: "Silloin Herra portin sulkee, päättyy kutsumisen työ."