Luokitus: Aamu ja ilta Katso virsi 264 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
546 Jeesus, ilo sydämeni
Jesu, meine Lust und Wonne
Toimittuaan hyvin tuloksin Upsalan yliopiston talousjohtajana Jakob Arrhenius (1642-1725) tuli saman yliopiston historian professoriksi. Jälkimaailma tuntee hänet kuitenkin nimenomaan virsirunoilijana. Ruotsin nykyisessä virsikirjassa on kolme hänen alkuperäistä ja neljä hänen ruotsintamaansa virttä. Meidän virsikirjassamme Arrheniuksen omia virsiä on peräti viisi, ja kolme virttä pohjautuu hänen ruotsinnoksiinsa.
Historiankirjoittajat ovat hämmästelleet Arrheniuksen luonteen kahtalaisuutta: toisaalta, varsinkin talousmiehenä, hänessä oli ”narisevaa virkamiesmäisyyttä”, toisaalta hän oli herkästi omaksunut Johann Arndtin mystiikan sävyttämän Jeesus-hurskauden. Hänen saksan kielestä kääntämänsä samoin kuin itse sepittämänsä Jeesus-virret merkitsevät meidänkin virsiperinnössämme siirtymävaihetta luterilaisesta puhdasoppisuudesta kohti pietismille ominaista yksilöhurskautta.
Tuntemattoman saksalaisen runoilijan Jeesus, ilo sydämeni on yksi niistä virsistä, jotka olemme saaneet Arrheniuksen välittäminä. Kertosäkeineen (”Jeesus, asu minussa, / pysyä suo sinussa”) sitä alun perin leimannut kansanlaulun välittömyys on myöhemmissä muokkauksissa antanut sijaa ilmaisun asiallisuudelle.
Vuoden 1701 Vanhassa virsikirjassa tämä virsi oli sijoitettu uudenvuodenvirsien jälkeiseen osastoon ”Jesuksen nimestä ja hyvistä teoista”. Sen jälkeen se on kuulunut osastoon ”Jumalan armo Kristuksessa”, mutta nyt sillä on paikkansa aamu- ja iltavirsien joukossa. Virressä onkin sekä aamurukous (”Jeesus, minun alkaa anna / päivän toimet sinussa”, säk. 2) että iltarukous (”Jeesus, ole suojanani / käydessäni nukkumaan”, säk. 4).
Sävelmä yhdistää tämän aamu- ja iltavirren kiitosvirteen ”Kaikki maat, te riemuitkaatte” (327), joka sekin tuli suomalaiseen virsikirjaan 1701 Jakob Arrheniuksen ruotsinnoksen välityksellä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.