Virren tarina
444 On yksi Isä meillä
En Gud og alles Fader
Virren tekijä on tanskalainen kirjailija, Sorøn akatemian lehtorina toiminut Bernhard Severin Ingemann (1789-1862). Hänen virsistään tunnetuin on "Maa on niin kaunis". Aikoinaan, 1910-luvulla, myös hänen neljä Tanskan keskiaikaa kuvaavaa historiallista romaaniaan suomennettiin. Ne ovat jo unohtuneet, mutta hänen virtensä eivät. Tanskan virsikirjassa niitä on 31 (joihin On yksi Isä meillä ei kuitenkaan kuulu).
Tämä virsi onkin peräisin Norjan virsikirjasta, johon M. B. Landstad (ks. virsi 423) sen rakensi Ingemannin teksteistä. Ensimmäinen säkeistö on loppukuoro sarjasta piispanvihkimystä varten kirjoitettuja kirkkolauluja. Toisen säkeistön ainekset Landstad poimi Ingemannin toiseen runomittaan tekemästä yhteysvirrestä "Igennem nat og trængsel" (joka kyllä on Tanskan virsikirjassa).
Virren tanskankieliset alkusanat ovat suoraan Paavalin Efesolaiskirjeestä: "Yksi on Jumala, kaikkien Isä". Sitten mainitaan myös muut apostolin tekstin mukaiset kristittyjen yhteyden perusteet: "Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste." Ja vielä: "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi." (Ef. 4:3-6.)
B. S. Ingemannin selkeästi Raamatun sanasta nousevalla yhteysvirrellä on liittymäkohtansa myös virteen "Maa on niin kaunis". Kumpikin nostaa eteemme Herran kansan, joka vaeltaa kohti taivasta jo voitonvirttä laulaen. Virrellä On yksi Isä meillä on kuitenkin tuota jouluvirttä runsaampi hengellinen sisältö, jonka se kylläkin on osittain saanut vasta, kun se on käännetty ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. Tärkeä maininta siitä, että yhteistä matkaa taivaaseen tehdään ennen kaikkea rukoillen, puuttuu nimittäin alkutekstistä. Risti on mukana jo siinäkin.
Virren vanha sävelmä on sisältynyt jo ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan, mutta kun se välillä puuttui vuoden 1938 virsikirjan sävelmistöstä, se on tullut uutena nykyiseen virsikirjaan. Se kuuluu alun pitäen virteen 323 "Nyt kiitä, sielu, Herraa" (joka karsiutui vuoden 1938 virsikirjasta ja on nyt otettu uutena suomennoksena takaisin); koraalin on muodostanut Hans Kugelmann maallisen sävelmän pohjalta jo 1540.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 323 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.