Edellinen
1.
Maailman tungoksessa käy
niin monet joutilaina.
Ei tarkoitusta missään näy,
on kaikki turhaa aina.
Vaan työhön viinitarhaansa
tarhuri kutsuu heitä.
Hän, Jeesus, valtakuntaansa
näin etsii eksyneitä.
2.
Ei kuorma Herran antama,
ei ies liikaa paina.
Ei ole Herra ankara,
vaan itse auttaa aina.
Uskollisuutta katsoo hän,
ei vajavaista työtä.
Hän antaa armon, elämän
ja voimaa armon myötä.
3.
Vaan älä luule milloinkaan:
”On aikaa kyllin vielä.
Nyt maailmasta nauttimaan
jään turhuuksien tiellä.”
Et tiedä koskaan hetkeä,
et tiedä päivää, milloin
on armon aika mennyttä.
Voi, minne käännyt silloin!
4.
On kohta liian myöhäistä,
jos nyt et riennä työhön.
Siis ota vaarin hetkestä,
jo päivä vaihtuu yöhön.
Nyt joutuu ilta, joutuu yö,
on portti auki vielä.
Jo yhdestoista hetki lyö,
oi, älä viivy tiellä.
5.
Niin myöhään saavuin minäkin
luo rakkaan Jeesukseni.
Voi, harhateillä vaelsin
vankina turhuuteni!
Kun kutsun sain, niin maailma
silloinkin minut voitti.
Epäillen kuljin kaukana,
kun iltatähti koitti.
6.
Vaan viimein löysit minutkin,
sain vielä työhön tulla.
Et maksa niin kuin ansaitsin,
on armopalkka mulla.
Nyt, Jeesus, tahto vahvista,
tee minut ahkeraksi,
niin että voisin palvella
nimesi kunniaksi.
7.
Suo, Jeesus, että muistaisin:
on paljon kutsuttuja,
vaan valtakuntaas kuitenkin
vain harvat valittuja.
Parhainkin palvelukseni
vain tyhjiin raukeaisi,
jos lahjaksi, oi Herrani,
en armopalkkaa saisi.
