Virsi 410; Maailman tungoksessa käy
410

Maailman tungoksessa käy

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Maailman tungoksessa käy
niin monet joutilaina.
Ei tarkoitusta missään näy,
on kaikki turhaa aina.
Vaan työhön viinitarhaansa
tarhuri kutsuu heitä.
Hän, Jeesus, valtakuntaansa
näin etsii eksyneitä.

2.
Ei kuorma Herran antama,
ei ies liikaa paina.
Ei ole Herra ankara,
vaan itse auttaa aina.
Uskollisuutta katsoo hän,
ei vajavaista työtä.
Hän antaa armon, elämän
ja voimaa armon myötä.

3.
Vaan älä luule milloinkaan:
”On aikaa kyllin vielä.
Nyt maailmasta nauttimaan
jään turhuuksien tiellä.”
Et tiedä koskaan hetkeä,
et tiedä päivää, milloin
on armon aika mennyttä.
Voi, minne käännyt silloin!

4.
On kohta liian myöhäistä,
jos nyt et riennä työhön.
Siis ota vaarin hetkestä,
jo päivä vaihtuu yöhön.
Nyt joutuu ilta, joutuu yö,
on portti auki vielä.
Jo yhdestoista hetki lyö,
oi, älä viivy tiellä.

5.
Niin myöhään saavuin minäkin
luo rakkaan Jeesukseni.
Voi, harhateillä vaelsin
vankina turhuuteni!
Kun kutsun sain, niin maailma
silloinkin minut voitti.
Epäillen kuljin kaukana,
kun iltatähti koitti.

6.
Vaan viimein löysit minutkin,
sain vielä työhön tulla.
Et maksa niin kuin ansaitsin,
on armopalkka mulla.
Nyt, Jeesus, tahto vahvista,
tee minut ahkeraksi,
niin että voisin palvella
nimesi kunniaksi.

7.
Suo, Jeesus, että muistaisin:
on paljon kutsuttuja,
vaan valtakuntaas kuitenkin
vain harvat valittuja.
Parhainkin palvelukseni
vain tyhjiin raukeaisi,
jos lahjaksi, oi Herrani,
en armopalkkaa saisi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1–2 ja 4–6 Johan Ludvig Runeberg 1857, säk. 3 Jakob Henrik Roos 1861. Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867. Säk. 7 virsikirjaehdotuksessa 1871. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Toisinto Sortavalasta.
Sama sävelmä: 450
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus

Virren tarina

410 Maailman tungoksessa käy

Vad vilje vi på världens torg

J. L. Runeberg (1804-1877) kirjoitti tämän virren korvaamaan vanhan virren, joka kohta kohdalta kertoi Jeesuksen vertauksen viinitarhan työmiehistä (Matt. 20:1–16). Runebergilla on vain jokunen viittaus tähän vertaukseen (kuten "yhdestoista hetki", säk. 4). Virressä viinitarhan isäntä on Jeesus, joka kutsuu meitä kaikkia valtakuntansa työhön. Se toisi elämälle tarkoituksen, enemmänkin: "Hän antaa armon, elämän." Jeesus antaa myös "voimaa armon myötä".

Virren suomennokseen lisätty 7. säkeistö muistuttaa Jeesuksen sanoista, jotka liittyvät toiseen vertaukseen: "Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja" (Matt. 22:14). Siitä ei ole selvyyttä, kuka on tämän säkeistön kirjoittanut. Myöskään 3. säkeistö ei ole Runebergin käsialaa. Sen tekijä on Jakob Henrik Roos (1818-1885), joka toimi pappina ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja lopuksi Uudellamaalla Inkoon kirkkoherrana. Virsikirjaan tämä säkeistö tuli Lars Stenbäckin virsikirjaehdotuksen kautta.

Sävelmä on Sortavalasta muistiin merkitty koraalitoisinto.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.