Turvallisuus, luottamus Jumalaan, on Lina Sandellin virsien ja laulujen keskeisiä aiheita. Hyviä esimerkkejä ovat iltavirsi 552 "Mua siipeis suojaan kätke" sekä varsinkin Ruotsissa usein hautajaisvirtenäkin käytetty 338 "Päivä vain ja hetki kerrallansa". "Jumalan lasten turvallisuus" oli alun perin oikein otsikkona virrellä Kun on turva Jumalassa.
Lina Sandellin (1832-1903) lapsuudenkodin, Fröderydin pappilan, pihamaan nyt jo yli 300-vuotias saarni oli suuri puu jo tulevan runoilijan kasvuvuosina. Muutaman metrin korkeudessa sen runko jakaantuu useaksi haaraksi. Siihen Sandellit olivat kyhänneet lavan istuimineen, ja tässä ilmavassa lehtimajassa Lina viihtyi lukien ja luontoa tarkkaillen. Perimätiedon mukaan laulu Kun on turva Jumalassa olisi syntynyt tässä puussa. "Siinä hän lämpiminä kesäiltoina kuunteli lintujen hiljaista ja tyytyväistä viserrystä, kun nämä – tähtien alkaessa tuikkia taivaan laella – vetäytyivät turvalliseen pesäänsä lehtevien oksien joukkoon" (Oskar Lövgren). Nämä vaikutelmat liittyivät Raamatun puheeseen uskovien pienen joukon turvallisuudesta maailmassa.
Lina Sandellin 17-18 -vuotiaana kirjoittamassa laulussa on viisi säkeistöä; virsikirjamme neljäs säkeistö on Fredrik Engelken (1848-1906) myöhempää lisäystä. Myös laulun lopullinen sävelmä on peräisin Engelken julkaisemasta kokoelmasta Lofsånger och Andeliga Wisor (1873). Sävelmän juuret johtavat saksalaiseen kansanlauluun.
Kun on turva Jumalassa mielletään yleisesti lastenlauluksi, jollainen se ei kylläkään oikeastaan ole. Se on siinä(kin) mielessä harvinaisen onnellinen täysosuma, että se sopii kaikenikäisille, sekä suurille että pienille.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.