Virsi 396; Käyn kohti sinua
396

Käyn kohti sinua

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

2.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

3.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

4.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Lowell Mason 1856.
Luokitus: Jumalan varjelus ja johdatus

Virren tarina

396 Käyn kohti sinua

(Nearer, my God, to thee) Sua kohti, Herrani

Nykyisen virsikirjan ensimmäisissä painoksissa kerrottiin, että tämän virren kirjoittaja olisi englantilainen Sarah Adams ja että se olisi suomennettu viimeistään 1920. Jälkimmäinen, sinänsä oikea tieto on mitä epätäsmällisin. Vuonna 1920 nimittäin liitettiin laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä laulu "Sua kohti, Herrani". Se on Sarah Adamsin virren tutuin suomennos, ja sitä tarkoittaa virsikirjan merkintä "viim. 1920". Sen suomennoksen osalta oikea vuosiluku on kuitenkin 1912 ja suomentaja Aune Krohn.

Mutta Sarah Adamsin virsi tunnettiin maassamme jo aikaisemminkin. Ensimmäisen kerran se suomennettiin 1894 metodistien laulukirjaan Rauhanvirsiä (”Likemmäs Herra vie”). – Todellisen läpimurron virsi koki 1912. Se liittyi koko maailmaa järkyttäneeseen matkustajalaiva Titanicin haaksirikkoon. Onnettomuudesta kertovien uutisten mukaan laivan soittokunta soitti tätä virttä ennen laivan uppoamista. Meillä mm. eräät sanomalehdet julkaisivat virrestä omia käännöksiään, ja pian virttä oli saatavissa myös erillisjulkaisuina otsikkonaan esim. "Titanicin kuolinhymni".

Mitä Titanicin seitsemän urheaa muusikkoa lopuksi soittivat, siitä ei lopullista tietoa ole. Jos se oli tämä virsi, se ei vielä sano kaikkea. Sarah Adamsin virren osaksi jo varhain tulleesta suosiosta nimittäin kertoo sekin, että siihen on tehty yhä uusia sävelmiä. Amerikkalaiset lehtimiehet, joille pelastuneet kertoivat kokemuksiaan, tuskin tulivat kysyneeksi, minkä sävelmän he kuulivat. Heille tuttu oli amerikkalaisen Lowell Masonin (1792-1872) sävellys, jolla virsi meilläkin tunnetaan. Mutta Titanic oli englantilainen laiva ja sen soittajien enemmistö brittejä. Todennäköistä on, että he olivat valinneet englantilaisen J. B. Dykesin sävelmän.

”Titanic-hymninä” tunnetun virren kirjoittaja Sarah Adams (1805-1848) kuului unitaariseen seurakuntaan. Unitaarit korostavat Jumalan yksipersoonallisuutta ja hylkäävät kolminaisuusopin sekä Kristuksen jumaluuden. Virren alkutekstissä puhutaankin nimenomaan Jumalasta, eikä 1. säkeistössä mainittu risti viittaa Jeesuksen ristiin, vaan tarkoittaa Jumalan lähettämäksi koettelemukseksi käsitettyä kärsimystä ja vaivaa. Niilo Rauhalan uudistamana virrestä on tullut evankelinen. Sana ”Herra” tarkoittaa nyt Jeesusta, jonka risti on veisaajan tienviittana. Myös painokkaalla pyynnöllä ”Lohduta sanalla, uskoa vahvista” (3. säk.) ei ole vastinetta Adamsin tekstissä. Virsikirjamme versio edustaa siinä määrin toisenlaista uskonkäsitystä kuin alkuteksti, ettei ole oikein merkitä Sarah Adams sen tekijäksi. Oikeampi merkintä on ”Niilo Rauhala Sarah Adamsin virren (1841, suom. 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta virsikirjaan 1986”.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.