Jo vanha vuosi mennyt on on tyypillinen esimerkki virsien ja niiden sävelmien muotoutumisesta aikojen kuluessa. Kaupungin virkamiehenä Wasungenissa ja Meiningenissa toiminut saksalainen Johann Steurlein (Steuerlein, 1546–1613) tunnetaan sekä säveltäjänä (ks. virsi 567) että virsirunoilijana. Hänen on arveltu sepittäneen uudenvuoden virtensä Das alte Jahr vergangen ist liittämällä tuntemattoman kirjoittajan kahteen säkeistöön neljä omaansa. Nykyiset 1. ja 3. säkeistö tunnetaan vuodelta 1568, ja Steurleinin säkeistöt julkaistiin 1588.
Virsikirjakomitean jäsen Knut Legat Lindström suomensi tekstin vuonna 1867 ja lisäsi siihen yhden säkeistön sekä joitakin uusia ajatuksia. Elias Lönnrot muotoili virttä edelleen vuonna 1872. Lisätty, nykyinen toinen säkeistö sai tällöin uuden sisällön. Nykyisen asunsa teksti sai virsikirjatyön loppuvaiheessa 1986.
Steurleinin alkuperäinen sävelmä on Saksassa edelleen käytössä, tosin Wolfgang Karl Briegelin vuonna 1687 muokkaamana. Se on esillä J. S. Bachin sävellyksissä. Saksassa vaihtoehtona on Enkeli taivaan -virren (21) sävelmä, joka liitettiin myös suomalaiseen vuoden 1886 virsitekstiin. Vuoden 1938 virsikirjan sävelmistössä (1943) otettiin kuitenkin käyttöön Martin Lutherin Sun sanas suojaa, Jumala -virteen (190) liittynyt sävelmä. Ehkäpä isänmaallisessa hengessä syntynyt ratkaisu on onnistunut. Tuntuuhan varsinkin neljäs säkeistö muistuttavan juuri Lutherin virren ajatuksista.
Erkki Tuppurainen
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.