1.
Hoosianna! huudetaan,
kuningas nyt saapuu tänne.
Tulkaa tietä raivaamaan
palmun lehvät käsissänne.
Tervehtikää saapujaa,
valtiaanne valitkaa.
2.
Hoosianna! laulaen
käymme vastaan Messiasta.
Nöyrin mielin, riemuiten
kumarramme kuningasta.
Terve, tänne tultuas,
armon, rauhan ruhtinas!
3.
Hoosianna, sankari,
terve, rauhanruhtinaamme!
Voittosi ja voimasi
nyt jo osaksemme saamme.
Riittää ristinuhrisi,
kestää valtakuntasi.
4.
Hoosianna! Herramme,
meidät kutsut palvelemaan.
Taivuta, niin taivumme
tahtoasi tottelemaan.
Näytä meille vastuumme,
saata meidät liikkeelle.
5.
Hoosianna! Annathan
vallan käyttöön mallin uuden.
Hahmoon orjan halvimman
kätket armon salaisuuden:
ihmiseksi maailmaan
saavuit, Herra taivaan, maan.
6.
Hoosianna, kaivattu!
kaikuu kaukaa, keskeltämme.
Hoosianna, siunattu,
ainut toivo elämämme.
Hoosianna! Kaikki maa
laulakoon: Halleluja!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Benjamin Schmolck 1712. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. suom. Pekka Kivekäs ja komitea 1984. | Sävelmä: Piae Cantiones 1582 / 1911.
Virren saksalainen kirjoittaja Benjamin Schmolck (1672-1737) toimi pappina Sleesian Schweidnitzissa (kuuluu nyk. Puolaan Šwidnica-nimisenä). Hän oli oikeaoppisen luterilaisuuden vakaa edustaja, mutta myös pietismistä saadut vaikutteet tuntuvat hänen tuotannossaan. Se taas oli runsas: runokokoelmia hän julkaisi kuusitoista, ne sisältävät lähes 1200 runoa. Meidän virsikirjassamme hänen virsiään on yhä kuusi.
Schmolckin adventtivirsi tuli vuoden 1886 virsikirjaan Elias Lönnrotin suomentamana. Nykyiseen, sata vuotta myöhemmin hyväksyttyyn, Pekka Kivekäs suomensi sen uudestaan.. Jokin uuden tekstin kohta kajahtaa hyvinkin nykyaikaiselta, eikä kaiken voikaan sanoa enää vastaavan Schmolckin alkuperäistekstiä. Esimerkkejä siitä ovat vastuumme korostaminen (4. säk.) sekä rukous vallan käytön uudesta mallista (5). Mutta yhteistä molemmille on oikea juhlaviritys ja sanonnan raikkaus.
Virren sävelmä palautuu Piae Cantiones -kokoelmaan, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1582. Vanhassa (vuoden 1701) virsikirjassa sävelmä liittyi virteen, jonka aiheena oli rikas mies ja Lasarus ja joka jäi pois virsikirjasta 1886. T. I. Haapalaisen mukaan sen virren latinankielinen käsikirjoitus on säilynyt 800-luvulta ja vanhasävyinen sävelmä 1300-luvulta. Sävelmän nykyinen muoto on vuodelta 1911. Sellaisena se palasi virsisävelmistöömme 1943, silloin liitettynä kolmeen virteen, joista vain tämä adventtivirsi on säilyttänyt paikkansa nykyisessä virsikirjassa. – Piae Cantiones -sävelmiä on virsikirjassa kaikkiaan kaksitoista.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.