Tuomiosunnuntain tekstit puhuvat viimeisestä tuomiosta. Tuomion ajatus on kyllä tuttu jo tässä elämässä. Virsi Älä vaadi, Jumala, oikeuteen minua tulkitsee näitä tuntoja, mutta ennen muuta sen veisaaja turvautuu Jumalan armoon: vain siihen luottaen pelastuu hukkumasta.
Tietomme virren kirjoittajasta Johannes Pálfista (n. 1585-1641) ovat todella niukat: Virsitieto-teoksen mukaan hän oli "elämänvaiheiltaan vähän tunnettu unkarilainen virsirunoilija", siinä kaikki. Virren sävelmä on unkarilainen.
Ajatus unkarilaisten virsien suomentamisesta alkoi toteutua, kun keväällä 1935 Suomessa oleskellut rovasti, myöhempi piispa Zoltán Túróczy lähetti uutta virsikirjaa valmistelevalle komitealle joitakin unkarilaisia virsiä ja niistä tekemänsä suorasanaiset suomennokset. Virsikirjakomitean puheenjohtaja Aukusti Oravala sitten "puki niitä virren muotoon".
Älä vaadi, Jumala on yksi niistä viidestä virrestä, jotka näin saatiin Unkarin luterilaisen kirkon virsistä vuoden 1938 virsikirjaan. Neljä niistä on edelleen nykyisessä virsikirjassa. Kaksi näistä silloin unkarin kielestä suomennetuista virsistä on alun perin saksalaisia (nykyiset 179 ja 353).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.