1.
On turmeltunut ihminen
jo Aadamista asti.
On meissä myrkky pahuuden
parantumattomasti.
Ei itseään siis yksikään
pois orjuudesta osta.
Vain Jumala vain armosta
voi nostaa turmiosta.
2.
Me hylkäsimme Jumalan,
vaan Poikansa hän antoi.
Vaivoissa ristinkuoleman
syntimme Jeesus kantoi.
Hän taisteli ja lunasti
niin meidät kuolemalta.
Voitettu on ja voimaton
kuoleman hirmuvalta.
3.
Hän elämä ja valo on
ja tiemme, totuutemme
ja sana katoamaton,
annettu oppaaksemme.
Ei kädestään hän kenenkään
suo riistää elämäämme.
Näin uskoen ja luottaen
Kristuksen turviin jäämme.
4.
Vaan pettymyksen katkeran
se itsellensä tuottaa,
ken hylkää Herran Jumalan,
ihmisen voimaan luottaa.
Ei synnissä, sen hetteissä
hän pääse janostansa.
Jos Kristus saa sen sammuttaa,
hän löytää auttajansa.
5.
Ken täällä kuulee Jumalaa,
se turvassa saa olla,
ja horjumatta seistä saa
sen talo kalliolla.
Kun tuulispää ja rajusää
käy päälle raivoissansa,
ei horjuta se taloa,
se kestää paikallansa.
6.
On kynttilänä sanasi,
sen, Herra, anna loistaa,
valaista askeleitani,
epäilys, pelko poistaa.
Yön aikana saan sanassa
jo nähdä aamutähden.
Näin toivossa voin kulkea
ja kerran kotiin lähden.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Lazarus Spengler 1524. Ruots. 1543. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1867 Johan Ludvig Runebergin muokkauksen (1857) pohjalta. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1529.
Virren On turmeltunut ihminen alku ei juuri taida vetää puoleensa. Mutta jos aloittaa kolmannesta säkeistöstä, tullaan tärkeään teemaan, evankeliumin keskukseen: ”Hän elämä ja valo on / ja tiemme, totuutemme. . .”
Virsi on peräisin uskonpuhdistuksen ajalta. Sen kirjoittaja, oikeustiedettä opiskellut Lazarus Spengler (1479-1534) vaikutti kotikaupungissaan Nürnbergissä raadin kyvykkäänä sihteerinä ja sitten raatimiehenä. Hän oli ”teologi juristien ja juristi teologien joukossa”, Lutherin arvostama ystävä ja uskonpuhdistuksen innokas ja merkittävä tukija.
Spenglerin virsi tuli Suomeen Ruotsin kautta, sillä Hemminki Maskulainen käänsi sen virsikirjaansa (1605) ruotsinnoksesta. Aikanaan Runeberg antoi ruotsinkieliselle virrelle uuden muodon, ja siitä sen suomensi uudelleen August Ahlqvist, jonka versio tuli vähäisin muutoksin vuoden 1886 virsikirjaan. Seuraava komitea (1930-luvulla) lyhensi virren nykyiselleen, kuuteen säkeistöön. Neljännessä säkeistössä on alun perin sanottu, että ”perkele peljättää pian” sitä, joka hylkää Herran ja luottaa ihmisen voimaan. Runeberg häivytti onnistuneesti Paholaisella pelottelun.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 188 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.