Virsi 903; Soi, virteni, kiitosta Herran
903

Soi, virteni, kiitosta Herran

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän on hyvä, armollinen,
on kätensä laupias, voimallinen.
Ken armoonsa turvasi kerran,
on riemuiten muistava sen.

2.
Hän, Herramme, kuoleman alta
on noussut ja voittanut sen.
Työn täytti hän puolesta syntisien.
On hänellä voima ja valta
ja kirkkaus ihmeellinen.

3.
Hän vaikka on näin pyhä, suuri,
ja valtias taivaan ja maan,
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan.

4.
En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.

5.
Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.

6.
Soi, virteni, kiitosta Herran!
Hän aivan on ihmeellinen,
kun suurinta syntistä armahtaen
hän, laupias, lahjana kerran
suo rauhansa taivaallisen.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Laulajia SonorEnsemblesta, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Soi, virteni, kiitosta Herran | Mikko Katila 1899, uud. Herkko Kivekäs 1971. | Sävelmä: Suomalainen kansantoisinto Kalajoelta (virrestä 256).
Luokitus: Me kiitämme ja ylistämme