Virsi 73; Sinulle, oi Vapahtaja
73

Sinulle, oi Vapahtaja

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Sinulle, oi Vapahtaja,
syntiemme sovittaja,
kiitosuhrini nyt annan,
ristin juurelle sen kannan.
Siihen anna armosi.

2.
Sinun oli autuus taivaan,
vaan sen vaihdoit ristiin, vaivaan.
Kuinka rakastitkaan meitä,
synnin teille eksyneitä,
orjan muotoon alennuit.

3.
Armo taivaan oli suuri
langenneita kohtaan juuri.
Siksi kärsit, henkes annoit,
kovan tuomiomme kannoit,
Jeesus, uhrikaritsa.

4.
Risti näyttää pahuuteni,
kirouksen syntieni.
Mutta kylmäksi jää mieli,
hidas kiittämään on kieli
vaivoistasi, Herrani.

5.
Jeesus, sydämeeni paina
rakkautes suuri aina.
Auta, että sinuun luotan,
Hengen hedelmiä tuotan,
kuolemaasi julistan.

6.
Niin kuin kukka, niin kuin suvi
ruumis kyllä lakastuvi,
mutta, Jeesus, kuolemasta
minut ostit kauheasta,
kuolemankin voittaja.

7.
Uskon ristin salaisuuteen.
Yöstä johdat aamuun uuteen.
Kuolemani saapuessa,
maisen valon sammuessa
paratiisiin minut vie.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Nicolai Frederik Severin Grundtvig Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1837. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Thomas Laub 1918.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

73 Sinulle, oi Vapahtaja

Hil dig, Frelser og Forsoner

Keskiajan Kristus-mystiikka korosti erityisesti Kristuksen kärsimystien ja ristin tuskien mietiskelemistä. Kuuluisa seitsemän hymnin sikermä kuvailee Kristuksen ruumiin kärsiviä jäseniä. Viittä näistä runoista pidetään belgialaisen Villersin luostarin apotin Arnulf Louvainilaisen sepittäminä. Kaikki seitsemän runoili 1600-luvulla saksaksi Paul Gerhardt, ja näistä hänen virsistään tunnetuimpaan, "O Haupt voll Blut und Wunden", pohjautuvat meidän virtemme 63 "Oi rakkain Jeesukseni" ja 64 "Nyt pääsi verta vuotaa". Bach käytti sitä Matteus-passiossa mieleenpainuvalla tavalla.

Arnulf Louvainilaisen nimi mainitaan myös tämän Tanskan suuren virsirunoilijan N. F. S. Grundtvigin virren alla. Siinä on aineksia samasta Arnulfin hymnistä kuin äsken mainituissa, mutta tämä alun perin 12-säkeistöinen virsi pohjautuu yhdistelmään, joka koostuu tuon seitsenosaisen sarjan viiden eri runon osista.

Grundtvig (1783-1872) noudatteli aluksi latinankielisen runon kulkua – toisin kuin Gerhardt hän myös säilytti alkuperäisen runomitan – mutta sitten hän irtautui siitä ja kirjoitti, sen hengessä tietenkin, ihan omaakin runoa. Näin hänen virressään vanha ja uusi sulautuvat eläväksi kokonaisuudeksi.

Virren painopisteen muodostavat neljännen säkeistön synnintunnustus ja viidennen harras rukous. Loppujakson hämmentävän kaunis kuoleman kuva "Niin kuin kukka, niin kuin suvi / ruumis kyllä lakastuvi" nousee Vanhan testamentin runoudesta, mutta itse kuolemaa sanotaan kauheaksi. Sen on Jeesus voittanut. Kolmeen sanaan tiivistyy virren ydin: "Uskon ristin salaisuuteen."

Lauri Pohjanpään (1889-1962) suomennos on suurenmoisen kaunis. Siinä oli alkuaan (virsikirjan lisävihkoehdotuksessa 1923) yhdeksän säkeistöä, kuten Tanskan virsikirjassa on vieläkin. Virren herkän sävelmän on luonut tanskalainen Thomas Laub (1852-1927), joka toimi urkurina Kööpenhaminassa, 1884–90 Pyhän Hengen kirkossa ja sen jälkeen Holmenin kirkossa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.