631 Oi Herra, jos mä matkamies maan Wilhelmi Malmivaaran virren Oi Herra, jos mä matkamies maan taustasta moni on jonkin verran selvillä. Malmivaara oli tullut Lapuan kirkkoherraksi 1900 (toimittuaan sitä ennen Kiuruvedellä ja Paavolassa). Seuraavana vuonna lavantautiepidemia vei lyhyessä ajassa hänen perheestään kolme jäsentä: äidin ja kaksi tytärtä. Eräänä päivänä, kun Malmivaara istui surun murtamana pappilassaan, pää käsien varaan painuneena, sisään astui hiljaa vanha ystävä, seurakunnan hurskas suntio. Tämä laski kätensä pappinsa olkapäälle ja sanoi: "Herra kysyi kolmannen kerran: Simon, Joonaan poika, rakastatko minua?" Tästä kertoessaan Malmivaara sanoo: "En minä kykene selittämään, mitä ne sanat vaikuttivat minuun. Mutta päivä valkeni uudestaan, kun ystävä huomautti minulle, että nyt ollaan Herran käsissä. Ilman sitä sanaa olisin sortunut." Wilhelmi Malmivaaralla oli muitakin sisäiseen yksinäisyyteen johtaneita kokemuksia. Hänen uusi avioliittonsa pappilan entisen kotiapulaisen kanssa herätti arvostelua. Valtiopäivämies Malmivaara koki kipeästi sen, miten routavuosien valtiollinen tilanne vaikutti repivästi ystävienkin välisiin suhteisiin. Oi Herra, jos mä matkamies maan syntyi yksinäisen miehen virtenä. Tekijän kokemus oli kuitenkin: vaikka "muut kaikki hylkää", Jeesus ei jätä. Jeesus auttaa elämämme matkalla ja vie perille. Oi Herra, jos mä matkamies maan on virsi kristityn toivosta ja sen perustasta, joka kestää, ”vaikkei ois toivoa ollenkaan”. Virsi myös kertoo, mitä Herran siunaus elämässä merkitsee. Malmivaara kirjoitti virtensä E. A. Hagforsin (1827-1913) sävelmään ”Minne käy tuulen ilmassa tie”, johon hän oli mieltynyt ja jonka hän toivoi tulevan myös hengelliseen käyttöön. Kun virsi vuonna 1920 liitettiin Hengellisiin lauluihin ja virsiin, Mikael Nyberg sävelsi sen uudelleen. Virsikirjassa kumpikin sävelmä on mukana, Nybergin koraali a-vaihtoehtona. Tauno Väinölä