Virsi 623; Taivaaseen käy matkamme
623

Taivaaseen käy matkamme

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Taivaaseen käy matkamme,
maa ei viihdyttää saa meitä.
Kaanaanmaahan kuljemme
koleoita korpiteitä.
Täällä täytyy taivaltaa,
taivaassa on isänmaa.

2.
Taivaaseen on mieleni
synnin maasta matalasta.
Kuolemallaan Herrani
nosti minut kuolemasta.
Enkö täältä kaipaisi
sinne kotimaahani?

3.
Taivaaseen jo kehottaa
meitä Herra sanallansa,
taivasta se heijastaa
valollansa, rauhallansa.
Sinne, sinne taivaaseen
tahdon iloon iäiseen.

4.
Taivaan riemu läsnä on
antimissa Herran pöydän.
Niissä taivaan ravinnon
täällä voimakseni löydän,
kunnes häissä Karitsan
sitä nautin ainian.

5.
Taivaaseen jo toivossa
kaipaan yöstä kärsimysten.
Niitä ei voi verrata
riemuun taivaan täyttymyksen.
Katson maasta turhuuden
päivään uuteen Kristuksen.

6.
Taivaassa on valmiina
nääntyneelle rauhan maja.
Porttina on kuolema,
siitä kuljit, Vapahtaja.
Siitä myöskin minua
kotiin kerran taluta.

7.
Taivaaseen, ah taivaaseen
ikävöitsee sydämeni.
Katseeni luon Jeesukseen,
vain hän riittää turvakseni,
kunnes pääsen katsomaan
aina hänen kasvojaan.

Lisää suosikkeihin
Benjamin Schmolck 1731. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

623 Taivaaseen käy matkamme

Himmelan geht unsre Bahn

Saksan kielen kaunis adverbi himmelan (’taivaaseen, taivasta kohti’) on selvästi peräisin hengellisestä kielestä, ehkäpä nimenomaan virsirunoudesta. Ainakin Benjamin Schmolckin virren Himmelan geht unsre Bahn jokainen säkeistö alkaa sillä sanalla. Se virsi on tuttu meilläkin: Taivaaseen käy matkamme. Sen jokainen säkeistö alkaa sanalla ”Taivaaseen”. Se virsi jos mikä kertoo Jumalan kansan koti-ikävästä.

Virren avaa kuva halki autiomaan (durch die Wüste) kohti Kaanaanmaata vaeltavasta Israelin kansasta. Siihen vertautuu meidän elämämme: ”Täällä täytyy taivaltaa, taivaassa on isänmaa.” Mutta suomennos ei puhu autiomaasta, vaan sen mukaan kuljemme ”koleoita korpiteitä”. Sehän taas on ihan kalevalainen säe, alkusointuineen kaikkineen! Virren onkin suomentanut Kalevalan luoja Elias Lönnrot.

Virren Taivaaseen käy matkamme sävelmänä on kaunis eurajokelainen kansantoisinto. Se ei ole ainoa suomalainen hengellinen kansansävelmä, jolle Sergei Rahmaninovin kolmas pianokonsertto tuntuisi olevan vähän kuin sukua.

Virren kirjoittaja Benjamin Schmolck (1672-1737) vaikutti pappina Sleesian Schweidnitzissa (nykyisin kaupunki, Swidnica, kuuluu Puolaan). Hän oli oikeaoppisen luterilaisuuden vakaa edustaja, mutta myös pietismistä saadut vaikutteet tuntuvat hänen runsaassa tuotannossaan. Meidän virsikirjassamme hänen virsiään on kaikkiaan kuusi; yhtä lukuun ottamatta ne ovat Lönnrotin suomentamia.

Virren Taivaaseen käy matkamme koleat korpitiet ovat kenties antaneet Immi Hellénille herätteen lauluun Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”). Virren ja laulun sukulaisuus on joka tapauksessa ilmeinen. Kummassakin ollaan matkalla kotiin. Schmolckin virressä ei tosin puhuta suojelusenkelistä. Sen sijaan siinä korostuvat ne lähteet, joista vaeltaja saa voimaa: Jumalan sana ja ehtoollisen sakramentti.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.