1.
Kun saapunut on hetkeni
ja matkaan täältä lähden,
niin, Lunastaja, apusi
suo kuolemasi tähden.
Näin lähetessä lähtöni
käsiisi, rakas Herrani,
henkeni tahdon antaa.
2.
Syntien taakkaa painavaa
en jaksa, Jeesus, kantaa,
kun niiden määrä ahdistaa,
suurempi meren santaa.
Vain kuolemasi turvissa
ja haavojesi suojassa
voin kestää kuollessani.
3.
Saan olla jäsen ruumiisi,
minusta pidät huolen.
Jos suuri onkin tuskani,
niin omanasi kuolen.
Saan elää, kuolla sinulle,
on kuolemasi minulle
elämän uuden tuonut.
4.
Kun nousit, Jeesus, haudasta,
myös minut kutsut sieltä.
Se lohdutus on ihana,
ei pelko murra mieltä.
Kun kunniaasi, Herrani,
viet minut täältä luoksesi,
riemuiten kotiin lähden.
5.
Kun lähdön hetki läsnä on,
käy, Jeesus, turvakseni.
Rohkaise uskoon voimaton
ja arka sydämeni.
Toivossa silloin kuolla saan,
saan nähdä aamun autuaan,
kasvosi kirkkaat, Herra.
6.
Levolle lasken ruumiini
ja nukun suojassasi.
Ja kerran minut, Herrani,
herätät voimallasi.
Oi Armahtaja, köyhälle
autuuden ovi aukaise
ja paratiisin portti!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Nikolaus Herman 1562. Ruots. 1586. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Elias Lönnrot 1872, komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1533.
608 Kun saapunut on hetkeni Wenn mein Stündlein vorhanden ist Virsikirjamme Kuolema ja iankaikkisuus -osastoon kuuluu Lutherin ikätoverin, saksalaisen Nicolaus Hermanin 1562 kirjoittama virsi Kun saapunut on hetkeni. Hermanin 176 virrestä suurin osa julkaistiin luterilaisen reformaation keskuksessa Wittenbergissä 1560. Hän osasi myös säveltää ja toivoi, että hänen laulujaan käytettäisiin kodeissa lasten kanssa. Hermanin virsisävelmät 143 ja 360 virsikirjassamme saattavatkin mainiosti luontua lapsille. Hermanin lähtövirren suomensi Hemminki Maskulainen virsikirjaansa 1605. Suomennos tuli mukaan vuoden 1701 virsikirjaan, osastoon nimeltä "Huokaus kuoleman kivuisa". Väkevämmin kuin Herman saksankielellään Hemminki kansanrunon alkusoinnun taitajana lauloi syntien ahdistavuudesta kuoleman lähestyessä: Synnit saattavat minua murheelliseks', joit' usiamp' on kuin meren santa, jotka sydäntän' sullovat surulliseks' ... Sydän sullottuna repeämäisilleen synninsurua. Miedoilta maistuvat samat säkeet virsikirjan virheettömällä nykysuomella: Syntien taakkaa painavaa en, Jeesus, jaksa kantaa, kun niiden taakka ahdistaa, suurempi meren santaa... Virsi päättyy silti ajatukseen, että Kristuksen ylösnousemuksen tähden kuolema on levollinen uni; siitä Herramme meidät kerran herättää. Pekka Kivekäs Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.