Virsi 608 - Kun saapunut on hetkeni

1.
Kun saapunut on hetkeni
ja matkaan täältä lähden,
niin, Lunastaja, apusi
suo kuolemasi tähden.
Näin lähetessä lähtöni
käsiisi, rakas Herrani,
henkeni tahdon antaa.

2.
Syntien taakkaa painavaa
en jaksa, Jeesus, kantaa,
kun niiden määrä ahdistaa,
suurempi meren santaa.
Vain kuolemasi turvissa
ja haavojesi suojassa
voin kestää kuollessani.

3.
Saan olla jäsen ruumiisi,
minusta pidät huolen.
Jos suuri onkin tuskani,
niin omanasi kuolen.
Saan elää, kuolla sinulle,
on kuolemasi minulle
elämän uuden tuonut.

4.
Kun nousit, Jeesus, haudasta,
myös minut kutsut sieltä.
Se lohdutus on ihana,
ei pelko murra mieltä.
Kun kunniaasi, Herrani,
viet minut täältä luoksesi,
riemuiten kotiin lähden.

5.
Kun lähdön hetki läsnä on,
käy, Jeesus, turvakseni.
Rohkaise uskoon voimaton
ja arka sydämeni.
Toivossa silloin kuolla saan,
saan nähdä aamun autuaan,
kasvosi kirkkaat, Herra.

6.
Levolle lasken ruumiini
ja nukun suojassasi.
Ja kerran minut, Herrani,
herätät voimallasi.
Oi Armahtaja, köyhälle
autuuden ovi aukaise
ja paratiisin portti!